Aikaa on kulunut niin valtavasti, että on aika kirjoitella meidän perheen kuulumisia.
Kävimme siis neuvolassa 8.7. Meillä oli tätinä sijainen, mutta silti saimme kuulla kaiken mitä halusimme. Heijasteet kaikki täysin kunnossa ja poika kantaa mallikkaasti jo hetken päätä. Painoa oli 3345g eli yhdeksässä päivässä 325g. Pituutta 18 päivän aikana Papu oli saanut 4,3cm ja pituus oli 50,3cm ja pipokin oli kasvanut kaksi senttiä eli nyt 36cm. Kaikinpuolin siis iso möhkäles hän on. Vaikkakin hän huusi lähes koko neukun ajan saimme kaiken katsottua. Lopuksi Aksu ja Papu lähtivät jo kohti autoa ja me sovimme tädin kanssa että minulle laitetaan jälkitarkastuksessa 17.8 kuparikierukka sekä otetaan papanäyte.
Muita kuulumisia. On päiviä kun itse tekee mieli mennä ulos ja painaa pää vasten kasvoja sekä itkeä. Tälläisiä päiviä ovat ne kun olemme molemmat valvoneet koko yön. Joskus Papu huutaa 22-00 täyttä kurkkua ja mikään ei sillon kelpaa. Vuorotellen me kävelemme huutava poika sylissä koko yön koittaen keksiä jotain keinoa jolla poika rauhoittuisi. Joskus keksimme uuden keinon joka havaitaan hyväksi ja saamme nukkua muutaman tunnin. Meillä on toiminut mm - kohtuäänien kuuntelu, kapalointi, ihokontakti+spotifyn räppilista, ja sängyn lämmitys. Joskus on päiviä kun kaikki kelpaa, ihan sama vaikka laskisi pojan yksin lattaille niin kelpaisi varmasti. Silloin kun on hyvä päivä molemmat nauttivat olostaan ja olemme kaikki onnellisia. Vielä kun Aksu on lomalla on suht helppoa, koska voimme jakaa yösyötöt ja yöhuudot keskenämme. Kun Aki palaa elokuussa töihin olen hieman huolissani kuinka arki alkaa rullata.
Saimme viettää Akin kanssa elämämme ensimmäisen lapsivapaan viimeviikon lauantaina. Papu meni anopille eli mummolleen hoitoon. Kun lähdimme ilman poikaa kotiin, minä itkin koko matkan kotiin. Käskin Akin kerätä kaikki Papun tavarat piiloon, sillä kaikki ne saivat minut uudestaan ja uudestaan itkemään. Kun kaverimme tulivat paikalle ja aloimme viettää iltaa sain pikkuhiljaa koko paketinkerättyä ja stopin babybluesille. Kävimme kuuntelemassa Petri Nygårdia ja sitten menimme yökerhoon. Meille tämä aika ei ollut pelkkä ryyppyreissu vaan todellinen irtiotto arjesta. Saimme aamuyöstä pitää niin paljon meteliä kun makkarissa voi ja sitten käpertyä toisiimme nukkumaan. Saimme nukkua niin pitkään kun unta vain riitti ja syödä kerrankin lämpöisenä ruuan. Vaikkakin meillä oli kaikinpuolin kiva ja mukava ilta, niin oli vain ihana hakea meidän oma vauva kotiin.
Äitiys ei aina ole ruusuilla tanssimista, eikä edes aina kivaa mutta ei sitä kukaan varmaan poiskaan antaisi. En minä ainakaan<3!
