Mitä se arki oikeesti on?

Puolisen vuotta meni löytää uudelleen innostus palata blogin äärelle. Olen lukenut useiden ihmisten kirjoituksia ja yrittänyt löytää niistä itselleni kipinää, mutta epäonnistunut kuitenkin kerta toisensa jälkeen. Nyt kuitenkin olen täällä taas ja toivon voivani olla paikalla useimmin kun monen kuukauen välein.

Jos aloitan ihan alusta kertomalla mitä elämäni on nyt kun minusta tuli äiti. 

Käsitykseni tästä äitiydestä saattoi olla hieman epäjärkevä. Saattaa olla että ajatuksillani oli vaaleanpunaiset lasit päässä ja sipsuttelin vanukuplassa kesäkuuhun saakka. Saattaa olla että ihmiset kertoivat vain ihanat ja hyvät asiat ja kaunistelivat totuutta.

Totuus tästä asiasta. Äitinä olo on luultavasti paras ja tärkein työ mitä tulen elämäni varrella tekemään, mutta ei se aina ole niin ruusuista.

Kerron teille päivistäni ma-to.

Aki herää n. puoli 7 aikaan aamulla ja Jerry herää siihen samaan syssyyn, mutta onneksi usein simahtaa uudestaan saadessaan maitopullon. Poika saattaa hyvässä lykyssä jatkaa uniaan lähemmäs kymmentä ja silloin me nousemme.

Tulemme alas ja ensimmäiseksi käyn itse vessassa. Seuraavaksi keittiössä valmistan pojalle aamupalaa (ehkä puuroa, sosetta, hedelmää) tai mitä nyt sinä aamuna satun jaksamaan. Saan ruuan lautaselle ja pojalle ruokalapun kaulaan. Samalla kun istuudun alas jotta voimme alkaa syödä onkin jerry jo repinyt lapun irti ja ihan vinksinvonksin tuolissaan. Laitan lapun takaisin ja korjaan hänen asennon ja aloitamme aamupalan. Tässä vaiheessa yleensä alkaa kitinä, rimpuilu ja lapun repiminen mutta hieman ääntä korottamalla poika on sen aikaa liikkumatta että saan lusikallisia suuhun. YLEENSÄ siinä vaiheessa kun suu on täynnä ruokaa niin sattuu tulemaan juuri kamala yskänpuuska tai satamiljoonaa aivastusta ja näiden ansiosta olemme molemmat aamupalassa.
 
No vihdoista viimein saamme syötyä (saamME syötyä tarkoittaa että lapsi on ravittu) ja lähdemme vaihtamaan vaippaa. Poika hoitöpöydälle ja riisumaan yöpukua. Se ei kuitenkaan käy helposti sillä Jerry on oppinyt kääntymään vatsalle joten sitä tulee harjoittaa myös vaatteita riisuessa jottei taito vaan ruostu. Ja ellei poika käänny hänen on aivan pakko repiä ympärillä olevista laatikoista jotain. Lapsi saatu riisuttua ja enään on vuorossa vaippa, tietenkin yöllä on tullut hirveä kakka ja TIETENKIN lapsi sätkii ja potkiin niin että pepun lisäksi myös jalat ovat sonnassa. Siitä sitten keittiöön pesemään pojan alavartalo ja takaisin hoitopöydälle suorittamaan Jerryn rakastama rituaali eli päivävaatteiden pukeminen. Kamalan tappelun jälkeen äiti on hiestäpäämärkä, mutta pojalla on vaatteet päällä ja tämän aamun tappelut on tapeltu.

Siirrymme lattialle leikkimään ja siinä viihdytään 5-20min jonka jälkeen Jepa turhautuu koska ei vielä pääse eteenpäin ja lelut ovat muka liian kaukana. Siirrymme kävelytuoliin jossa jaksamme leikkiä myös sellaisen max 30min ja siitä taas siirrymme.

Tähän aikaan onkin sitten vuorossa päivän ensimmäinen lämmin ateria ja ei.. se ei ole yhtään sen helpompi kun aamupala. Oikeastaan se on ehkä vielä hirveämpi koska nyt päällä on puhtaat kivat vaatteet ja niiden sotkeminen aiheuttaa palaamisen aamuisiin tappeluihin ja 3/5 kerroista joudun vaihtamaan vaatteet. Saamme kuitenkin syötyä ja palaamme lattialle leikkimään.

Huphei uni yllättää ja äiti alkaa pukemaan lastaan. Ulkovaatteidenkaan pukeminen ei ole kivaa kun sillon yleensä molemmat huudetaan kurkku suorana kunnes se on ohi. Vaunut sisälle ja poika kyytiin hyvin pakattuna ja sitten ulos. Kävellään yhdessä kortteli ympäri ja siinä ajassa poika nukahtaa.

Pääsen sisälle ja alan valmistaa ruokaa itselleni. Saan lämpimän lautaisen naaman eteen ja kappas itkuhälyytin kertoo että lapseni on hereillä. Ei muuta kun hakemaan lapsi sisälle ja katsoa kelloa.. 20 minuutin unet.. (pukemiseen ja nukutukseen meni 30min).Heh ja myöskään riisuminen ei ole mukavaa mutta se on huomattavasti nopeammin ohi kuin pukeminen. Olet lähellä kuolla nölkään joten lasket lapsen sitteriin ja syöt sairaan nopeasti sen jo vähän kylmenneen ruuan jonka ajat sitten lämmitit. Saat itse syötyä ja taas onkin aika tehdä lapselle ruoka.

Syöminen on taas kuin sotaa mutta jo niin tottuneena käytät paketillisen kosteuspyyhkeitä syöttäessäsi lasta jonka mielestä syöminen on lähinnä hemmetin hauska leikki.

Sanotaan että kello kolmesta sitä alkaa tuijottaa kelloa, että koska se Aki tulee kotiin ja saa hetken vain istua. Oho onkin aika laittaa poika uusille päikkäreille ja tälläkertaa sisälle vaunuihin. "Keikuta lasta tunti vaunuissa niin hän nukkuu vartin" ja sitä rataa.

Kun se aika koittaa että Aki tulee, mies painaa suorinta tietä jääkaapille syö lämpöisen aterian, käy paskalla yksin ja menee sohvalle makaamaan?? öö.... Yleensä mä vaan vien pojan isänsä syliin vaikka tiedän hänen kiinnostuksensa. Vietämme illan vuorotellen poikaa kantaen ja vähän ennen kahdeksaa alan tekemään lapselle iltapuuroa ja joka ilta M.I.N.Ä nukutan lapsen!

-Helppoo,Kivaa,Mahtavaa-
Mutta päivääkään en vaihda!

Heipparallaa vaan<3

Aikaa on kulunut nyt 3kk 11 päivää kun viimeksi sain aikaiseksi kirjoittaa yhtään mitään. Aiheita olisi ollut melkein joka päivä, mutta illalla sitä on loppujen lopuksi niin väsynyt että saa vain kaatua sänkyyn. Nyt kun olemme 4:28 edelleen pojan kanssa hereillä, niin ajattelin purkaa turhautumistani come backilla.

Muutetaaanpas vähän teemaa, nyt kun olen ollut 37 viikkoa raskaana ja saanut syliini täydellisen pienen pojan, on minun aika esitellä Jerry Aatos Oskari!

Sitten pieni takaisinheitto maanantaille. Meillä oli 3kk neuvola ja saimme samalla ensimmäiset rokotteet. Pituutta meillä oli 59,8cm (46cm) ja painoa 5620g (2960g). Hienot mitat pienellä miehellä. Neukkari ei koskaan löydä pojasta huonoa sanottavaa vaan kaikki on aina mallillaan. Mutta nyt perehdyttiin ikenessä olevaan valkoiseen pattiin sekä kireään kielijänteeseen. Neukkari kutsui lastenlääkärin paikalle joka käski varata ajan hammaslääkärille.

Kotiin päästyämme oli poika hieman nuutunut eikä oikein oma itsensä. Ja seuraavana aamuna syykin selvisi. Rokotteista nousi meille 38 asteen kuume. Laitoin aamulla supon pojalle ja illalla hän sai nestemäistä paracetmolia. Kuin taikaiskusta tiistaina kuume oli poissa.

Sain torstaina soitettua hammaslääkäriin ja saimme samalle päivälle peruutusajan 13:55. Aika tuli ja menimme hoitohuoneeseen, patti ikenessä tutkittiin ja se osoittautui helmihampaaksi. Seuraavaksi kielijänne sai leikkaustuomion ja se tapahtui seuraavan 10min sisään. Itse hammaslääkäri pelkoisena ihmisenä jouduin istumaan tuoliin poika sylissäni. Sitten toinen täti otti pojasta lujan otteen ja käski minua tekemään samoin. Seuravaksi toinen avasi pojan suun ja leikkasi jänteen. Huutohan siitä tuli mutta poika rauhoittui paljon ennen äitiä. Pääsimme pois ja suuntasimme kotiin. Jerry oli ihmeissään tästä uudesta ihmeellisyydestä suussa, mutta sen käyttö aiheutti vielä hieman kipua. Kipuilun takia poika sai illalla nestemäistä paracetamolia. Nyt tänään perjantaina poika on kuin uudesti syntynyt. Tosin olemme edelleen varttia vaille viisi hereillä, mutta taidampa tietää syyn tähänkin.

41+1!

Aikaa on kulunut niin valtavasti, että on aika kirjoitella meidän perheen kuulumisia.

Kävimme siis neuvolassa 8.7. Meillä oli tätinä sijainen, mutta silti saimme kuulla kaiken mitä halusimme. Heijasteet kaikki täysin kunnossa ja poika kantaa mallikkaasti jo hetken päätä. Painoa oli 3345g eli yhdeksässä päivässä 325g. Pituutta 18 päivän aikana Papu oli saanut 4,3cm ja pituus oli 50,3cm ja pipokin oli kasvanut kaksi senttiä eli nyt 36cm. Kaikinpuolin siis iso möhkäles hän on. Vaikkakin hän huusi lähes koko neukun ajan saimme kaiken katsottua. Lopuksi Aksu ja Papu lähtivät jo kohti autoa ja me sovimme tädin kanssa että minulle laitetaan jälkitarkastuksessa 17.8 kuparikierukka sekä otetaan papanäyte.

Muita kuulumisia. On päiviä kun itse tekee mieli mennä ulos ja painaa pää vasten kasvoja sekä itkeä. Tälläisiä päiviä ovat ne kun olemme molemmat valvoneet koko yön. Joskus Papu huutaa 22-00 täyttä kurkkua ja mikään ei sillon kelpaa. Vuorotellen me kävelemme huutava poika sylissä koko yön koittaen keksiä jotain keinoa jolla poika rauhoittuisi. Joskus keksimme uuden keinon joka havaitaan hyväksi ja saamme nukkua muutaman tunnin. Meillä on toiminut mm - kohtuäänien kuuntelu, kapalointi, ihokontakti+spotifyn räppilista, ja sängyn lämmitys. Joskus on päiviä kun kaikki kelpaa, ihan sama vaikka laskisi pojan yksin lattaille niin kelpaisi varmasti. Silloin kun on hyvä päivä molemmat nauttivat olostaan ja olemme kaikki onnellisia. Vielä kun Aksu on lomalla on suht helppoa, koska voimme jakaa yösyötöt ja yöhuudot keskenämme. Kun Aki palaa elokuussa töihin olen hieman huolissani kuinka arki alkaa rullata.

Saimme viettää Akin kanssa elämämme ensimmäisen lapsivapaan viimeviikon lauantaina. Papu meni anopille eli mummolleen hoitoon. Kun lähdimme ilman poikaa kotiin, minä itkin koko matkan kotiin. Käskin Akin kerätä kaikki Papun tavarat piiloon, sillä kaikki ne saivat minut uudestaan ja uudestaan itkemään. Kun kaverimme tulivat paikalle ja aloimme viettää iltaa sain pikkuhiljaa koko paketinkerättyä ja stopin babybluesille. Kävimme kuuntelemassa Petri Nygårdia ja sitten menimme yökerhoon. Meille tämä aika ei ollut pelkkä ryyppyreissu vaan todellinen irtiotto arjesta. Saimme aamuyöstä pitää niin paljon meteliä kun makkarissa voi ja sitten käpertyä toisiimme nukkumaan. Saimme nukkua niin pitkään kun unta vain riitti ja syödä kerrankin lämpöisenä ruuan. Vaikkakin meillä oli kaikinpuolin kiva ja mukava ilta, niin oli vain ihana hakea meidän oma vauva kotiin.

Äitiys ei aina ole ruusuilla tanssimista, eikä edes aina kivaa mutta ei sitä kukaan varmaan poiskaan antaisi. En minä ainakaan<3!

39+0!

Ajattelin päivitellä Papun kuulumisia pitkästä aikaa.

Meillä aloitettiin tänään perheen yhteinen kesäloma. Toisinsanoen Aksulla alkoi loma ja nyt saa äitikin levätä. Päivät meillä nukutaan oikein tosi hyvin ja herätään noin kahden tunnin välein tissille. Mutta kun pimeä laskeutuu pikkuhirviö herää. Yöllä me vaan syötäis eikä nukuttais ollenkaan. Tänään ollaankin kokeiltu olla hereillä niin paljon kun vaan mahdollista.

Meijän päivä on tänään sisältänyt nukkumisen ja tissittelyn lisäksi uskilamummun ja vaarin kyläilyä kun vaari ja isi hakivat viialasta meille kaidepuita. Kahvittelua ja juoruilua anopin kanssa. Miehet tulivat kotiin ja pian siitä vanhukseet lähtivät. Äiti päätti jättää pojat keskenään ja painella maate. Tänään otettiin ensimmäiset D-vitamiini tipat ja kyllähän ne sitten kävi vattalle. Meillä siis ilta huipentuu vatsanväänteisiin ja itkunsekaiseen uneen. Toivottavasti eivät vaivaa kauaa, tai löytyisi sitten uudet tipat<3

Papulla perjantaina neuvola joten sillon lisää meiltä<3!

38+2!

Joo meillä ollaankin sitten koko helkkarin yö valvottu. Poika ei olis millään tahtonut nukkua ja äitikin siis nukkui pienissä pätkissä yhteensä reilun tunnin. Aamulla noustiin kukonlaulun aikaan ja oli tosi vaikeaa saada poikaa rauhoittumaan. Maito ei kelvannut tissistä, ei pullosta. Syli ei ollut hyvä mutta kopassa makaaminen oli kanssa tylsää. Äiti keikutti sitterillä ja veti vaunuilla mutta mikään ei ollut pikkujiin juttu. Vihdoin kahden tunnin yrityksen jälkeen J veteli yhden tissin ja simahti.

Meillä olikin tänään ensimmäinen neuvola kello 14.30 ja se oli kotikäynti muodossa. Johanna-täti tuli meille tutkimaan pojan. Ensin juttelimme paljon synnytyksestä ja omista kokemuksista sitä kohtaan. Hän antoi MLL lahjan eli sideharsonn MLL logolla ja naureskeli päälle lahjan "köyhyyttä". Täti antoi meille myös D-vitamiinitipat jotka meidän on määrä aloittaa ensi maanantaina. Sitten me herätimme pojan ja täti tutki heijasteet, navan, pepun ja pippelin. Silmät, suun ja korvat hän katsoi läpi ja lopuksi punnisti pojan. Syntymäpainohan meillä oli 2960g ja sairaalassa viimeinen otettu paino oli 2830g tänään ikää pojalla 9 päivää ja painoa huikeat 3020g. Kyllä se tissimaito vaan on superfoodia. Kaikinpuolin terve reipas poika ja saimme siitä huvästä tarran neuvolakorttiin.

Loppuilta menikin äidin nukkuessa ja isäpoika hetkellä<3

38+1!

Meillä on alettu syömään aamulla kuuden seitsemän aikaan ja siitä jatketaan unta siihen asti kun mamma vaan jaksaa. Tosin ei ihan puoleen päivään enää mammakaan jaksa posottaa eli hiukka ennen kymmentä me kömmitään tuon pojan kanssa alakertaan aloittamaan aamu. Samoin kävi myös tänään, äiti alkoi siivota ja poika jatkoi kauneusunia.

Puolenpäivän aikaan Roosa tuli hakemaan meitä vaunuilemaan. Poika nukkui, enkä raaskinut herättää joten pulloruokinnalla mentiin tälläkertaa. Kävimme kaupoissa kylällä ja me niin nautittiin. Kun pääsin takaisin kotiin söin ja sitten me mentiin nukkumaan. Otin pojan viereen ja tissin paljaaksi, jotta mies saa syödä kun siltä tuntuu. Heräsin siihe kun Aksu tuli kotiin ja hän jatkoi pojan kanssa unia kun minä lähdin alakertaan siivoilemaan. Yhtäkkiä alkoi tehdä mieli mennä äidille ja sain Aksun ylös revittyä ja lähdimme mummolaan.

Äitillä poika saa niin paljon syliä ja huomiota että ei tarvitse pelätä ettei hän viihdy. Saimme ahaa elämyksen ja päätimme kylvettää pikkumiehen samalla kertaa. Vesi oli tosi jännittävää ja kyllähän siinä pieni itkukin taisi päästä. Tosi reipas poika kuitenkin ja tuli se kylpykin koettua ensikertaa.

Nyt kotona ollaan niin väsyineitä niin isä ja äiti kun poikakin että taidetaan kaikki kömpiä sänkyyn<3

37+5!

Tänään me käytiin aamusta koko perheen voimin tayssissa verikokeissa. Oikeastaan verikokeet otettiin perhehotellissa, mutta tampereella silti. Paikalla oli kamala jono mutta pääsimme silti onneksi pian sisään. Laborantti otti pojalta viimeiset keltasuusarvot, pikku Jllä ei tuntunut olevan mitään sitä vastaan että täti vähän pisti jalkaan. Kokeet oli nopeasti otettu ja mekin pääsimme sitten kotiin odottamaan tuleeko meille valohoitotuomio.

Päätimme yhtäkkiä matkalla että menemme uskilaan juhlimaan juhannusta. Haimme kotoa vähän tarvikkeita pojalle. Sitten matka mummolaan alkoi. Anoppi ja appi olivat mökillä ja sinne mekin menimme. Poika nukkui vaununkopassa makkarissa kun me muut vietimme aikaa ulkona. Kävimme Akin kanssa kotona kun minulla tuli maidot läpi paidasta ja sinne pikku J jäi mummun hoteihin. Tulimme takaisin ja oli aika antaa pojalle maitoa. Imetin pojan ja jatkoimme seurustelua. Uskilanporukasta kävi vuorotellen joku katsomassa poikaa mutta se ei hänen untaan häirinnyt, luojan kiitos poika on perinyt isänsä unenlahjat. Kätilö soitti ja kertoi meille ilouutisen. Arvo oli taas hiukan noussut mutta seurantakäyrä kulkee niin suoraa linjaa ja maanantaina raja taas nousee joten valohoitoa ei tarvitse. Vihdoin pääsimme linssin alta pois ja normaali elämä voi alkaa. Loppu ilta menikin sitten grillaillessa ja perheen kesken ajanvieton parissa. <3