Puolisen vuotta meni löytää uudelleen innostus palata blogin äärelle. Olen lukenut useiden ihmisten kirjoituksia ja yrittänyt löytää niistä itselleni kipinää, mutta epäonnistunut kuitenkin kerta toisensa jälkeen. Nyt kuitenkin olen täällä taas ja toivon voivani olla paikalla useimmin kun monen kuukauen välein.
Jos aloitan ihan alusta kertomalla mitä elämäni on nyt kun minusta tuli äiti.
Käsitykseni tästä äitiydestä saattoi olla hieman epäjärkevä. Saattaa olla että ajatuksillani oli vaaleanpunaiset lasit päässä ja sipsuttelin vanukuplassa kesäkuuhun saakka. Saattaa olla että ihmiset kertoivat vain ihanat ja hyvät asiat ja kaunistelivat totuutta.
Totuus tästä asiasta. Äitinä olo on luultavasti paras ja tärkein työ mitä tulen elämäni varrella tekemään, mutta ei se aina ole niin ruusuista.
Kerron teille päivistäni ma-to.
Aki herää n. puoli 7 aikaan aamulla ja Jerry herää siihen samaan syssyyn, mutta onneksi usein simahtaa uudestaan saadessaan maitopullon. Poika saattaa hyvässä lykyssä jatkaa uniaan lähemmäs kymmentä ja silloin me nousemme.
Tulemme alas ja ensimmäiseksi käyn itse vessassa. Seuraavaksi keittiössä valmistan pojalle aamupalaa (ehkä puuroa, sosetta, hedelmää) tai mitä nyt sinä aamuna satun jaksamaan. Saan ruuan lautaselle ja pojalle ruokalapun kaulaan. Samalla kun istuudun alas jotta voimme alkaa syödä onkin jerry jo repinyt lapun irti ja ihan vinksinvonksin tuolissaan. Laitan lapun takaisin ja korjaan hänen asennon ja aloitamme aamupalan. Tässä vaiheessa yleensä alkaa kitinä, rimpuilu ja lapun repiminen mutta hieman ääntä korottamalla poika on sen aikaa liikkumatta että saan lusikallisia suuhun. YLEENSÄ siinä vaiheessa kun suu on täynnä ruokaa niin sattuu tulemaan juuri kamala yskänpuuska tai satamiljoonaa aivastusta ja näiden ansiosta olemme molemmat aamupalassa.
No vihdoista viimein saamme syötyä (saamME syötyä tarkoittaa että lapsi on ravittu) ja lähdemme vaihtamaan vaippaa. Poika hoitöpöydälle ja riisumaan yöpukua. Se ei kuitenkaan käy helposti sillä Jerry on oppinyt kääntymään vatsalle joten sitä tulee harjoittaa myös vaatteita riisuessa jottei taito vaan ruostu. Ja ellei poika käänny hänen on aivan pakko repiä ympärillä olevista laatikoista jotain. Lapsi saatu riisuttua ja enään on vuorossa vaippa, tietenkin yöllä on tullut hirveä kakka ja TIETENKIN lapsi sätkii ja potkiin niin että pepun lisäksi myös jalat ovat sonnassa. Siitä sitten keittiöön pesemään pojan alavartalo ja takaisin hoitopöydälle suorittamaan Jerryn rakastama rituaali eli päivävaatteiden pukeminen. Kamalan tappelun jälkeen äiti on hiestäpäämärkä, mutta pojalla on vaatteet päällä ja tämän aamun tappelut on tapeltu.
Siirrymme lattialle leikkimään ja siinä viihdytään 5-20min jonka jälkeen Jepa turhautuu koska ei vielä pääse eteenpäin ja lelut ovat muka liian kaukana. Siirrymme kävelytuoliin jossa jaksamme leikkiä myös sellaisen max 30min ja siitä taas siirrymme.
Tähän aikaan onkin sitten vuorossa päivän ensimmäinen lämmin ateria ja ei.. se ei ole yhtään sen helpompi kun aamupala. Oikeastaan se on ehkä vielä hirveämpi koska nyt päällä on puhtaat kivat vaatteet ja niiden sotkeminen aiheuttaa palaamisen aamuisiin tappeluihin ja 3/5 kerroista joudun vaihtamaan vaatteet. Saamme kuitenkin syötyä ja palaamme lattialle leikkimään.
Huphei uni yllättää ja äiti alkaa pukemaan lastaan. Ulkovaatteidenkaan pukeminen ei ole kivaa kun sillon yleensä molemmat huudetaan kurkku suorana kunnes se on ohi. Vaunut sisälle ja poika kyytiin hyvin pakattuna ja sitten ulos. Kävellään yhdessä kortteli ympäri ja siinä ajassa poika nukahtaa.
Pääsen sisälle ja alan valmistaa ruokaa itselleni. Saan lämpimän lautaisen naaman eteen ja kappas itkuhälyytin kertoo että lapseni on hereillä. Ei muuta kun hakemaan lapsi sisälle ja katsoa kelloa.. 20 minuutin unet.. (pukemiseen ja nukutukseen meni 30min).Heh ja myöskään riisuminen ei ole mukavaa mutta se on huomattavasti nopeammin ohi kuin pukeminen. Olet lähellä kuolla nölkään joten lasket lapsen sitteriin ja syöt sairaan nopeasti sen jo vähän kylmenneen ruuan jonka ajat sitten lämmitit. Saat itse syötyä ja taas onkin aika tehdä lapselle ruoka.
Syöminen on taas kuin sotaa mutta jo niin tottuneena käytät paketillisen kosteuspyyhkeitä syöttäessäsi lasta jonka mielestä syöminen on lähinnä hemmetin hauska leikki.
Sanotaan että kello kolmesta sitä alkaa tuijottaa kelloa, että koska se Aki tulee kotiin ja saa hetken vain istua. Oho onkin aika laittaa poika uusille päikkäreille ja tälläkertaa sisälle vaunuihin. "Keikuta lasta tunti vaunuissa niin hän nukkuu vartin" ja sitä rataa.
Kun se aika koittaa että Aki tulee, mies painaa suorinta tietä jääkaapille syö lämpöisen aterian, käy paskalla yksin ja menee sohvalle makaamaan?? öö.... Yleensä mä vaan vien pojan isänsä syliin vaikka tiedän hänen kiinnostuksensa. Vietämme illan vuorotellen poikaa kantaen ja vähän ennen kahdeksaa alan tekemään lapselle iltapuuroa ja joka ilta M.I.N.Ä nukutan lapsen!
-Helppoo,Kivaa,Mahtavaa-
Mutta päivääkään en vaihda!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti