38+2!

Joo meillä ollaankin sitten koko helkkarin yö valvottu. Poika ei olis millään tahtonut nukkua ja äitikin siis nukkui pienissä pätkissä yhteensä reilun tunnin. Aamulla noustiin kukonlaulun aikaan ja oli tosi vaikeaa saada poikaa rauhoittumaan. Maito ei kelvannut tissistä, ei pullosta. Syli ei ollut hyvä mutta kopassa makaaminen oli kanssa tylsää. Äiti keikutti sitterillä ja veti vaunuilla mutta mikään ei ollut pikkujiin juttu. Vihdoin kahden tunnin yrityksen jälkeen J veteli yhden tissin ja simahti.

Meillä olikin tänään ensimmäinen neuvola kello 14.30 ja se oli kotikäynti muodossa. Johanna-täti tuli meille tutkimaan pojan. Ensin juttelimme paljon synnytyksestä ja omista kokemuksista sitä kohtaan. Hän antoi MLL lahjan eli sideharsonn MLL logolla ja naureskeli päälle lahjan "köyhyyttä". Täti antoi meille myös D-vitamiinitipat jotka meidän on määrä aloittaa ensi maanantaina. Sitten me herätimme pojan ja täti tutki heijasteet, navan, pepun ja pippelin. Silmät, suun ja korvat hän katsoi läpi ja lopuksi punnisti pojan. Syntymäpainohan meillä oli 2960g ja sairaalassa viimeinen otettu paino oli 2830g tänään ikää pojalla 9 päivää ja painoa huikeat 3020g. Kyllä se tissimaito vaan on superfoodia. Kaikinpuolin terve reipas poika ja saimme siitä huvästä tarran neuvolakorttiin.

Loppuilta menikin äidin nukkuessa ja isäpoika hetkellä<3

38+1!

Meillä on alettu syömään aamulla kuuden seitsemän aikaan ja siitä jatketaan unta siihen asti kun mamma vaan jaksaa. Tosin ei ihan puoleen päivään enää mammakaan jaksa posottaa eli hiukka ennen kymmentä me kömmitään tuon pojan kanssa alakertaan aloittamaan aamu. Samoin kävi myös tänään, äiti alkoi siivota ja poika jatkoi kauneusunia.

Puolenpäivän aikaan Roosa tuli hakemaan meitä vaunuilemaan. Poika nukkui, enkä raaskinut herättää joten pulloruokinnalla mentiin tälläkertaa. Kävimme kaupoissa kylällä ja me niin nautittiin. Kun pääsin takaisin kotiin söin ja sitten me mentiin nukkumaan. Otin pojan viereen ja tissin paljaaksi, jotta mies saa syödä kun siltä tuntuu. Heräsin siihe kun Aksu tuli kotiin ja hän jatkoi pojan kanssa unia kun minä lähdin alakertaan siivoilemaan. Yhtäkkiä alkoi tehdä mieli mennä äidille ja sain Aksun ylös revittyä ja lähdimme mummolaan.

Äitillä poika saa niin paljon syliä ja huomiota että ei tarvitse pelätä ettei hän viihdy. Saimme ahaa elämyksen ja päätimme kylvettää pikkumiehen samalla kertaa. Vesi oli tosi jännittävää ja kyllähän siinä pieni itkukin taisi päästä. Tosi reipas poika kuitenkin ja tuli se kylpykin koettua ensikertaa.

Nyt kotona ollaan niin väsyineitä niin isä ja äiti kun poikakin että taidetaan kaikki kömpiä sänkyyn<3

37+5!

Tänään me käytiin aamusta koko perheen voimin tayssissa verikokeissa. Oikeastaan verikokeet otettiin perhehotellissa, mutta tampereella silti. Paikalla oli kamala jono mutta pääsimme silti onneksi pian sisään. Laborantti otti pojalta viimeiset keltasuusarvot, pikku Jllä ei tuntunut olevan mitään sitä vastaan että täti vähän pisti jalkaan. Kokeet oli nopeasti otettu ja mekin pääsimme sitten kotiin odottamaan tuleeko meille valohoitotuomio.

Päätimme yhtäkkiä matkalla että menemme uskilaan juhlimaan juhannusta. Haimme kotoa vähän tarvikkeita pojalle. Sitten matka mummolaan alkoi. Anoppi ja appi olivat mökillä ja sinne mekin menimme. Poika nukkui vaununkopassa makkarissa kun me muut vietimme aikaa ulkona. Kävimme Akin kanssa kotona kun minulla tuli maidot läpi paidasta ja sinne pikku J jäi mummun hoteihin. Tulimme takaisin ja oli aika antaa pojalle maitoa. Imetin pojan ja jatkoimme seurustelua. Uskilanporukasta kävi vuorotellen joku katsomassa poikaa mutta se ei hänen untaan häirinnyt, luojan kiitos poika on perinyt isänsä unenlahjat. Kätilö soitti ja kertoi meille ilouutisen. Arvo oli taas hiukan noussut mutta seurantakäyrä kulkee niin suoraa linjaa ja maanantaina raja taas nousee joten valohoitoa ei tarvitse. Vihdoin pääsimme linssin alta pois ja normaali elämä voi alkaa. Loppu ilta menikin sitten grillaillessa ja perheen kesken ajanvieton parissa. <3

37+2!

Toinen yö vauvan kanssa mutta tälläkertaa potilashotellissa. Yösyötöt sujuivat hyvin heräsin itse jotenkin automaattisesti kolmen tunnin välein herättämään poikaa syömään. Aamulla kun heräsimme Akin kanssa jäi isä pojan kanssa siksi aikaa kun minä hain aamupalaa alakerrasta. Aksu lähti töihin ja minä jäin syömään. Syötyäni menimme taas kätilön näytille ja taas samat tutkimukset ja kaikki näytti olevan hyvällä mallilla. Kätilöt sanoivat että tänään tulee lastenlääkäri paikalle ja hän voi antaa kotiuttamiseen luvan jos kokee että se on mahdollista. Menimme pojan kanssa sitten huoneeseen odottamaan lastenlääkäriä. Nukuimme yhdessä päikkäreitä kun kätilö tuli iloittamaan lääkärin saapuneen. Menimme siis lääkärin tutkimuksiin ja ihan sama mitä hän teki niin vastaus oli "ihan loistavaa". Loppusanat saivat tämän mamman kyyneliin "Ei hän nää mitään syytä miksei kotiin voisi mennä".

Huoneessa aloin innoissani pakata tavaroita ja järjestää huonetta kotiinlähtöä varten. Yhtäkkiä huoneen puhelin soi ja minä vastasin "Hei täällä on Valpu, olen vauvakuvaaja ja haluaisin tulla kuvaamaan teidän pikkuista sopisiko se?". Meille tuli siis huoneesen vauvakuvaaja joka otti ensikuvia pojasta. Poika jaksoi tosi hyvin keskittyä hommaan eikä itkustanut yhtään vaikka häntä käänneltiin ja väänneltiin kuviin sopiviksi. Kun kuvaaja lähti yritimme pojan kanssa nukkua vielä hetken. Herättyäni hain alakerrasta ruokaa, mutta ei se oikein uponnut koska jännitys oli niin suuri. Pian anoppi tuli hakemaan meitä kotiin. Ensin tuore mummo sylitti pikku Jtä ja sitten aloimme pukea häntä kotiinlähtöä varten. Jotenkin tuli hakea fiilis kun astuimme huoneesta ulos. Loppujen lopuksi tämä pari päivää ovat olleet unohtumattomia hetkiä.

Nyt pikku J on kotona ja vauva-arki saa alkaa<3

37+1!

Ensimmäinen yö pojan kanssa laitoksella sujui oikein hyvin. Olin niin väsynyt etten jaksanut vartioida poikaa kokoajan. Heräsimme kolmen tunnin välein syömään ja minulla onneksi on alkanut maito nousta hyvin.

Kätilöt olivat todella avuliaita ja auttoivat jos tuli ongelmia. Ruoka oli kamalaa, mutta eikös se sairaalassa aina ole. Laborantti kävi ottamassa pojalta verikokeet ja sain kuulla, että jos arvot ovat ok voimme siirtyä hotelliin. Päivä oli pitkäveteinen ja tylsä kun odottelimme tuloksia. Lopulta kätilö tuli mukanaan ilouutinen. Me pääsemme hotelliin. Laitoshuoltaja tuli saattamaan meitä. Oli ihana sanoa 2B:lle heipat ja muuttaa hotelliin.

Hotelli oli ihana! Huone numero 405 ja neljäs kerros, Hotelli perheonni. Sitä se todellakin oli. Sairaalassa ollessa aivan sama minne katsoo joka paikassa on johtoja ja letkuja, sielä haisee ankealta ja on tylsän pimeää. Hotelli oli lottovoitto, vein pojan ensitarkastukseen hoitajille ja kaikki oli kunnossa. Äiti, Isi, Klara ja Irmamummi tulivat katsomaan meitä hotelliin. He toivat minulle eväitä ja vahtivat vauvaa sen ajan kun hain alakerrasta lounasta. Ruoka oli hotellissa aivan täys kumppi, oikeaa hotelliruokaa. Pian vieraani lähtivät ja minun piti taas käydä näytillä pojan kanssa viimeistä kertaa tänään. Kaikki oli taas kunnossa, ja siirryimme huoneeseemme odottamaan isiä. Kun Aksu tuli hain meille alakerrasta iltapalaa ja sitten olimme ensimmäistä kertaa perheen kesken illan.

Huomenna voi olla mahku päästä kotiin<3

37+0!

Vihdoin on aika kertoa teille oma synnytystarinani.

Tänään käynnistyi raskausviikko 37! Poika on täysiaikainen ja vedet menneet eilen joten käynnistys alkaa tänään. Yöllä alkoi erittäin epäsäännölliset supistukset jotka kohdistuivat selkään. Aamusta laittoivat minua käyrille ja toivat särkylääkkeitä, sain myös kuumageelipussin selkään helpottamaan supituksien polttoa. Käyrät olivat ok ja poika oli jopa alkanut reagoimaan supistuksiin paremmin kun eilen, jolloin siis poika laski sykettään supistusten aikana. Kätilö teki minulle sisätutkimuksen ja tilanne oli sama kun eilen: Kaulaa jäljellä 2cm ja sormelle auki.

Kätilö oli sitä mieltä että nyt aloitellaan käynnistytsä. Sain käynnistyspilleristä (cytotec) 1/4 tablettia, sanoivat että saan neljän tunnin päästä seuraavan. Äiti tuli kanssani sairaalaan ja minulla alkoi kipeät supistukset. Äiti repi minut sängystä ylös ja sanoi että nyt lähdetään kävelemää että tilanne alkaa kypsymään. Jumalaare että se kävely oli kamalaa.. Minua supisti kokoajan ja itkin ja huusin joka kolmannella askeleella. Kävimme hakemassa kahvioista minulle jäätelöä ja limpparia. Palasimme osastolle ja en voinut kun itkeä olin niin kipeä. Kävin varmaan kahdeksan kertaa suihkussa koska tuntui että se auttaisi. Äiti oli tukenani kokoajan ja jaksoi tsempata minua kokoajan. Aloimme jossaivaiheessa kellottaa supistuksiani ja sain vissiin tässä vaiheessa opamaxin rauhoittamaan oloani. Yhtäkkiä kätilö tuli tekemään sisätutkimuksen ja sanoi "hyvä kaula on kadonnut ja paikat auki 4cm lähdetään kohti salia". Sanoin kätilölle että minun on pakko käydä vielä suihkussa. Heräsin sairaalan suihkusta kun kätilö tuli hakemaan minua, kätilö puki minulle vaatteet päälle ja sitten mentiin. Makasin sairaalan pedillä kun kätilö työnsi minua kohti salia. Äiti jäi jälkeen soittamaan Akin paikalle. Muistan matkasta saliin sen että kätlö törmäsi sängyllä johonkin. Pääsimme salin ovella ja minä vaihdoin omasta sängystä salin sänkyyn.

Salissa oli paikalla kaksi kätilöa, joista toinen oli harjoittelia. Kätilöt alkoivat hokea että nyt olisi hyvä aika laittaa epiduraali. Hoin kokoajan etten halua sitä, en halua, en halua, en halua. Vihdoin kätilöt ymmärsivät etten todellakaan halua epiä, ja kysyivät laitettaisiinko kohdunkaulan puudute ja siihen suostuin. Lääkäri tuli laittamaan puudutetta ja voin sanoa, että se sattui. Kun lääkäri sai kätensä irti minusta sanoin naisille että "nyt mun on aivan vitun pakko ponnistaa". Kätilö sanoi minulle että kun tulee seuraava supistus niin ponnista ja muista ponnistaa alas.. Puudutuksesta ei loppujenlopuksi ollut siis apua yhtään. Aki tuli juuri huoneeseen kun supistus alkoi. Kätilö sanoi jossain vaiheessa ettän leikkaa nyt välilihaa eli minulle tehtiin siis episiotomia. Seuraavaa supistusta odotellessa kätilö puki minulle sukat jalkaan ja käski ottaa sukkien varresta kiinni ja vetää polvia kohti mahaa. Viimeisen supistuksen alkaessa kätilö laittoi peppuni alle korokkeen ja sanoi että nyt Maiju ponnista kunnolla poika syntyy tällä supistuksella. Ja niin minä tein ponnistin niin paljon kun minusta lähti voimaa. Ja sitten kuului se ääni mitä olen yhdeksän kuukautta halunnut kuulla. Oman poikani itku. Kätilö nosti pienen kinaisen pojan rinnalleni. Siinä hän oli minun poika. Stradegiset mitat olivat 2960g 46cm ja py 34cm. Seurasin silmä tarkkana kun Aki leikkasi pojan napanuoran ja sitten kätilö sanoi minulle että nyt olisi hyvä aika käydä suihkussa. Menin siis suihkuun ja tällävälin kätilö pesi pojan ja sitten kun tulin suihkusta sain hänet ensikertaa rinnalle syömään.

Saimme saliin ruokaa ja söimme Aksun kanssa ja poika nukkui sängyssä. Seuraavaksi pääsimme osastolle ja loppu oli historiaa!<3

Synnytyksessä on mustia aukkoja joita en muista. Esimerkiksi mahdollinen kipushokki, jonka aikana olen raapinut itseäni naamaan ja naamassani on ihan kunnon vekkejä, olen repinyt hiuksiani irti päästä ja hakannut päätä seinään. Olen hakannut itseäni selkään ja purrut sormeen. Äiti kertoi em asioista kun tuli illalla katsomaan minua. Myös se että lääkäri oli pistänyt puudutuspiikillä omaan sormeensa laittaessaan kohdunkaulan puudutusta ja hänen sormensa ovat tällä hetkellä olleet emättimessäni. Jouduin siis myöhemmin verikokeisiin ettei ole tullut mitään tartuntaa. Muistan hämärästi että toinen kätilö olisi pistänyt minua jalkaan, mutta se ei välttämättä ole totta. Pojalla on ollut napanuora kaulan ympäri syntyessään??? Ja kaikista paras oli kun kohdunkaulan puudute vaikutti kaksi tuntia synnytyksen jälkeen puuduttaen minun jalkani. Tein siis loppujenlopuksi sen mitä uhkasin, minä synnytin poikani ilman kivunlievityksiä eli ns luomuna. En voisi olla tyytyväisempi kaikinpuolin mukava synnytys!
Kokonaiskesto vesien menosta on 30 tuntia 4 minuuttia, synnytyksen kesto 4 tuntia 50 minuuttia ja ponnistusvaihe 15 minuuttia<3

36+6!

Yöllä tuli taas kamala kakkakohtaus ja istuin alakerran vessassa reippaan tunnin. Pääsin nukkumaan ja nukuinkin oikein hyvin. Aamulla yhdeksän jälkeen heräsin kamalaan pissahätään. Noustessani lorahti jotain ja mietin etten minä nyt tosiaankin pissannut sänkyyn. Todellisuus oli se että kello 09.30 lapsiveteni menivät. Painelin paniikissa alas ja koitin saada itseäni rauhoittumaan. Soiti synnärille ja he käskivät tulla näytille, koska viikkoja alle 37. Herätin Aksun ja koin yllätyksen kun hän ihan oikeasti heräsi ja nousi reippaasti ylös.

Saavuimme synnytysvastaanottoon ja sielä minu jo odoteltiin. Ensin kätilö vei minut käyrille jossa makasin hetken ja samalla mitattiin pojan sykkeitä sekä mahdollisia supistuksia. Yhden yhtä supistusta ei tullut kuitenkan. Huoneeseen tuli labratyöntekijä joka otti minulta verikokeet. Pian kätilö tuli irroittamaan minut ja mittasi vielä kuumeen ja verenpaineen, yläpaine oli hieman koholla ja siihen ilmeisesti oli syynä se että olin todella jännittynyt. Seuraavaksi menin lääkärintarkastukseen jossa hän kokeili kohdunsuun tilanteen joka oli nolla. Hän myös ultrasi minut, otti uuden streptokokkinäytteen ja stiksasi nesteen jota vuodan. Lapsivedeksihän se neste osottautui, strepto oli nega ja poika näytti voivan hyvin. Painoarvio oli reilu 3 kiloa. Verinäytteen olivat myös puhaat ja sitten lääkäri sanoi, että hän sanoo että hyvin outoa on. "Sun synnytys ei käytännössä oo käynnistynyt, poika on tosi ylhäällä ja kohdunsuun tilanne ei ole kypsynyt, mutta koska vedet nyt menivät niin käynnistys on aloitettava huomenna". Nämä sanat olivat ne mitkä saivat minut aivan itkunsekaiseksi. Sain kuitenkin luvan lähteä kotiin kunhan tulen viimeistään kahdeksalta takaisin. Nyt tässä kotona yritän ottaa rauhassa ja odotan että alkaisi supistukset itsestään tai edes jotain edistystä. Sitten 20.00 takaisin sairaalaan yöksi. Huomenna inffoan teitä lisää kun tiedän itse jotain uutta.