Heipparallaa vaan<3

Aikaa on kulunut nyt 3kk 11 päivää kun viimeksi sain aikaiseksi kirjoittaa yhtään mitään. Aiheita olisi ollut melkein joka päivä, mutta illalla sitä on loppujen lopuksi niin väsynyt että saa vain kaatua sänkyyn. Nyt kun olemme 4:28 edelleen pojan kanssa hereillä, niin ajattelin purkaa turhautumistani come backilla.

Muutetaaanpas vähän teemaa, nyt kun olen ollut 37 viikkoa raskaana ja saanut syliini täydellisen pienen pojan, on minun aika esitellä Jerry Aatos Oskari!

Sitten pieni takaisinheitto maanantaille. Meillä oli 3kk neuvola ja saimme samalla ensimmäiset rokotteet. Pituutta meillä oli 59,8cm (46cm) ja painoa 5620g (2960g). Hienot mitat pienellä miehellä. Neukkari ei koskaan löydä pojasta huonoa sanottavaa vaan kaikki on aina mallillaan. Mutta nyt perehdyttiin ikenessä olevaan valkoiseen pattiin sekä kireään kielijänteeseen. Neukkari kutsui lastenlääkärin paikalle joka käski varata ajan hammaslääkärille.

Kotiin päästyämme oli poika hieman nuutunut eikä oikein oma itsensä. Ja seuraavana aamuna syykin selvisi. Rokotteista nousi meille 38 asteen kuume. Laitoin aamulla supon pojalle ja illalla hän sai nestemäistä paracetmolia. Kuin taikaiskusta tiistaina kuume oli poissa.

Sain torstaina soitettua hammaslääkäriin ja saimme samalle päivälle peruutusajan 13:55. Aika tuli ja menimme hoitohuoneeseen, patti ikenessä tutkittiin ja se osoittautui helmihampaaksi. Seuraavaksi kielijänne sai leikkaustuomion ja se tapahtui seuraavan 10min sisään. Itse hammaslääkäri pelkoisena ihmisenä jouduin istumaan tuoliin poika sylissäni. Sitten toinen täti otti pojasta lujan otteen ja käski minua tekemään samoin. Seuravaksi toinen avasi pojan suun ja leikkasi jänteen. Huutohan siitä tuli mutta poika rauhoittui paljon ennen äitiä. Pääsimme pois ja suuntasimme kotiin. Jerry oli ihmeissään tästä uudesta ihmeellisyydestä suussa, mutta sen käyttö aiheutti vielä hieman kipua. Kipuilun takia poika sai illalla nestemäistä paracetamolia. Nyt tänään perjantaina poika on kuin uudesti syntynyt. Tosin olemme edelleen varttia vaille viisi hereillä, mutta taidampa tietää syyn tähänkin.

41+1!

Aikaa on kulunut niin valtavasti, että on aika kirjoitella meidän perheen kuulumisia.

Kävimme siis neuvolassa 8.7. Meillä oli tätinä sijainen, mutta silti saimme kuulla kaiken mitä halusimme. Heijasteet kaikki täysin kunnossa ja poika kantaa mallikkaasti jo hetken päätä. Painoa oli 3345g eli yhdeksässä päivässä 325g. Pituutta 18 päivän aikana Papu oli saanut 4,3cm ja pituus oli 50,3cm ja pipokin oli kasvanut kaksi senttiä eli nyt 36cm. Kaikinpuolin siis iso möhkäles hän on. Vaikkakin hän huusi lähes koko neukun ajan saimme kaiken katsottua. Lopuksi Aksu ja Papu lähtivät jo kohti autoa ja me sovimme tädin kanssa että minulle laitetaan jälkitarkastuksessa 17.8 kuparikierukka sekä otetaan papanäyte.

Muita kuulumisia. On päiviä kun itse tekee mieli mennä ulos ja painaa pää vasten kasvoja sekä itkeä. Tälläisiä päiviä ovat ne kun olemme molemmat valvoneet koko yön. Joskus Papu huutaa 22-00 täyttä kurkkua ja mikään ei sillon kelpaa. Vuorotellen me kävelemme huutava poika sylissä koko yön koittaen keksiä jotain keinoa jolla poika rauhoittuisi. Joskus keksimme uuden keinon joka havaitaan hyväksi ja saamme nukkua muutaman tunnin. Meillä on toiminut mm - kohtuäänien kuuntelu, kapalointi, ihokontakti+spotifyn räppilista, ja sängyn lämmitys. Joskus on päiviä kun kaikki kelpaa, ihan sama vaikka laskisi pojan yksin lattaille niin kelpaisi varmasti. Silloin kun on hyvä päivä molemmat nauttivat olostaan ja olemme kaikki onnellisia. Vielä kun Aksu on lomalla on suht helppoa, koska voimme jakaa yösyötöt ja yöhuudot keskenämme. Kun Aki palaa elokuussa töihin olen hieman huolissani kuinka arki alkaa rullata.

Saimme viettää Akin kanssa elämämme ensimmäisen lapsivapaan viimeviikon lauantaina. Papu meni anopille eli mummolleen hoitoon. Kun lähdimme ilman poikaa kotiin, minä itkin koko matkan kotiin. Käskin Akin kerätä kaikki Papun tavarat piiloon, sillä kaikki ne saivat minut uudestaan ja uudestaan itkemään. Kun kaverimme tulivat paikalle ja aloimme viettää iltaa sain pikkuhiljaa koko paketinkerättyä ja stopin babybluesille. Kävimme kuuntelemassa Petri Nygårdia ja sitten menimme yökerhoon. Meille tämä aika ei ollut pelkkä ryyppyreissu vaan todellinen irtiotto arjesta. Saimme aamuyöstä pitää niin paljon meteliä kun makkarissa voi ja sitten käpertyä toisiimme nukkumaan. Saimme nukkua niin pitkään kun unta vain riitti ja syödä kerrankin lämpöisenä ruuan. Vaikkakin meillä oli kaikinpuolin kiva ja mukava ilta, niin oli vain ihana hakea meidän oma vauva kotiin.

Äitiys ei aina ole ruusuilla tanssimista, eikä edes aina kivaa mutta ei sitä kukaan varmaan poiskaan antaisi. En minä ainakaan<3!

39+0!

Ajattelin päivitellä Papun kuulumisia pitkästä aikaa.

Meillä aloitettiin tänään perheen yhteinen kesäloma. Toisinsanoen Aksulla alkoi loma ja nyt saa äitikin levätä. Päivät meillä nukutaan oikein tosi hyvin ja herätään noin kahden tunnin välein tissille. Mutta kun pimeä laskeutuu pikkuhirviö herää. Yöllä me vaan syötäis eikä nukuttais ollenkaan. Tänään ollaankin kokeiltu olla hereillä niin paljon kun vaan mahdollista.

Meijän päivä on tänään sisältänyt nukkumisen ja tissittelyn lisäksi uskilamummun ja vaarin kyläilyä kun vaari ja isi hakivat viialasta meille kaidepuita. Kahvittelua ja juoruilua anopin kanssa. Miehet tulivat kotiin ja pian siitä vanhukseet lähtivät. Äiti päätti jättää pojat keskenään ja painella maate. Tänään otettiin ensimmäiset D-vitamiini tipat ja kyllähän ne sitten kävi vattalle. Meillä siis ilta huipentuu vatsanväänteisiin ja itkunsekaiseen uneen. Toivottavasti eivät vaivaa kauaa, tai löytyisi sitten uudet tipat<3

Papulla perjantaina neuvola joten sillon lisää meiltä<3!

38+2!

Joo meillä ollaankin sitten koko helkkarin yö valvottu. Poika ei olis millään tahtonut nukkua ja äitikin siis nukkui pienissä pätkissä yhteensä reilun tunnin. Aamulla noustiin kukonlaulun aikaan ja oli tosi vaikeaa saada poikaa rauhoittumaan. Maito ei kelvannut tissistä, ei pullosta. Syli ei ollut hyvä mutta kopassa makaaminen oli kanssa tylsää. Äiti keikutti sitterillä ja veti vaunuilla mutta mikään ei ollut pikkujiin juttu. Vihdoin kahden tunnin yrityksen jälkeen J veteli yhden tissin ja simahti.

Meillä olikin tänään ensimmäinen neuvola kello 14.30 ja se oli kotikäynti muodossa. Johanna-täti tuli meille tutkimaan pojan. Ensin juttelimme paljon synnytyksestä ja omista kokemuksista sitä kohtaan. Hän antoi MLL lahjan eli sideharsonn MLL logolla ja naureskeli päälle lahjan "köyhyyttä". Täti antoi meille myös D-vitamiinitipat jotka meidän on määrä aloittaa ensi maanantaina. Sitten me herätimme pojan ja täti tutki heijasteet, navan, pepun ja pippelin. Silmät, suun ja korvat hän katsoi läpi ja lopuksi punnisti pojan. Syntymäpainohan meillä oli 2960g ja sairaalassa viimeinen otettu paino oli 2830g tänään ikää pojalla 9 päivää ja painoa huikeat 3020g. Kyllä se tissimaito vaan on superfoodia. Kaikinpuolin terve reipas poika ja saimme siitä huvästä tarran neuvolakorttiin.

Loppuilta menikin äidin nukkuessa ja isäpoika hetkellä<3

38+1!

Meillä on alettu syömään aamulla kuuden seitsemän aikaan ja siitä jatketaan unta siihen asti kun mamma vaan jaksaa. Tosin ei ihan puoleen päivään enää mammakaan jaksa posottaa eli hiukka ennen kymmentä me kömmitään tuon pojan kanssa alakertaan aloittamaan aamu. Samoin kävi myös tänään, äiti alkoi siivota ja poika jatkoi kauneusunia.

Puolenpäivän aikaan Roosa tuli hakemaan meitä vaunuilemaan. Poika nukkui, enkä raaskinut herättää joten pulloruokinnalla mentiin tälläkertaa. Kävimme kaupoissa kylällä ja me niin nautittiin. Kun pääsin takaisin kotiin söin ja sitten me mentiin nukkumaan. Otin pojan viereen ja tissin paljaaksi, jotta mies saa syödä kun siltä tuntuu. Heräsin siihe kun Aksu tuli kotiin ja hän jatkoi pojan kanssa unia kun minä lähdin alakertaan siivoilemaan. Yhtäkkiä alkoi tehdä mieli mennä äidille ja sain Aksun ylös revittyä ja lähdimme mummolaan.

Äitillä poika saa niin paljon syliä ja huomiota että ei tarvitse pelätä ettei hän viihdy. Saimme ahaa elämyksen ja päätimme kylvettää pikkumiehen samalla kertaa. Vesi oli tosi jännittävää ja kyllähän siinä pieni itkukin taisi päästä. Tosi reipas poika kuitenkin ja tuli se kylpykin koettua ensikertaa.

Nyt kotona ollaan niin väsyineitä niin isä ja äiti kun poikakin että taidetaan kaikki kömpiä sänkyyn<3

37+5!

Tänään me käytiin aamusta koko perheen voimin tayssissa verikokeissa. Oikeastaan verikokeet otettiin perhehotellissa, mutta tampereella silti. Paikalla oli kamala jono mutta pääsimme silti onneksi pian sisään. Laborantti otti pojalta viimeiset keltasuusarvot, pikku Jllä ei tuntunut olevan mitään sitä vastaan että täti vähän pisti jalkaan. Kokeet oli nopeasti otettu ja mekin pääsimme sitten kotiin odottamaan tuleeko meille valohoitotuomio.

Päätimme yhtäkkiä matkalla että menemme uskilaan juhlimaan juhannusta. Haimme kotoa vähän tarvikkeita pojalle. Sitten matka mummolaan alkoi. Anoppi ja appi olivat mökillä ja sinne mekin menimme. Poika nukkui vaununkopassa makkarissa kun me muut vietimme aikaa ulkona. Kävimme Akin kanssa kotona kun minulla tuli maidot läpi paidasta ja sinne pikku J jäi mummun hoteihin. Tulimme takaisin ja oli aika antaa pojalle maitoa. Imetin pojan ja jatkoimme seurustelua. Uskilanporukasta kävi vuorotellen joku katsomassa poikaa mutta se ei hänen untaan häirinnyt, luojan kiitos poika on perinyt isänsä unenlahjat. Kätilö soitti ja kertoi meille ilouutisen. Arvo oli taas hiukan noussut mutta seurantakäyrä kulkee niin suoraa linjaa ja maanantaina raja taas nousee joten valohoitoa ei tarvitse. Vihdoin pääsimme linssin alta pois ja normaali elämä voi alkaa. Loppu ilta menikin sitten grillaillessa ja perheen kesken ajanvieton parissa. <3

37+2!

Toinen yö vauvan kanssa mutta tälläkertaa potilashotellissa. Yösyötöt sujuivat hyvin heräsin itse jotenkin automaattisesti kolmen tunnin välein herättämään poikaa syömään. Aamulla kun heräsimme Akin kanssa jäi isä pojan kanssa siksi aikaa kun minä hain aamupalaa alakerrasta. Aksu lähti töihin ja minä jäin syömään. Syötyäni menimme taas kätilön näytille ja taas samat tutkimukset ja kaikki näytti olevan hyvällä mallilla. Kätilöt sanoivat että tänään tulee lastenlääkäri paikalle ja hän voi antaa kotiuttamiseen luvan jos kokee että se on mahdollista. Menimme pojan kanssa sitten huoneeseen odottamaan lastenlääkäriä. Nukuimme yhdessä päikkäreitä kun kätilö tuli iloittamaan lääkärin saapuneen. Menimme siis lääkärin tutkimuksiin ja ihan sama mitä hän teki niin vastaus oli "ihan loistavaa". Loppusanat saivat tämän mamman kyyneliin "Ei hän nää mitään syytä miksei kotiin voisi mennä".

Huoneessa aloin innoissani pakata tavaroita ja järjestää huonetta kotiinlähtöä varten. Yhtäkkiä huoneen puhelin soi ja minä vastasin "Hei täällä on Valpu, olen vauvakuvaaja ja haluaisin tulla kuvaamaan teidän pikkuista sopisiko se?". Meille tuli siis huoneesen vauvakuvaaja joka otti ensikuvia pojasta. Poika jaksoi tosi hyvin keskittyä hommaan eikä itkustanut yhtään vaikka häntä käänneltiin ja väänneltiin kuviin sopiviksi. Kun kuvaaja lähti yritimme pojan kanssa nukkua vielä hetken. Herättyäni hain alakerrasta ruokaa, mutta ei se oikein uponnut koska jännitys oli niin suuri. Pian anoppi tuli hakemaan meitä kotiin. Ensin tuore mummo sylitti pikku Jtä ja sitten aloimme pukea häntä kotiinlähtöä varten. Jotenkin tuli hakea fiilis kun astuimme huoneesta ulos. Loppujen lopuksi tämä pari päivää ovat olleet unohtumattomia hetkiä.

Nyt pikku J on kotona ja vauva-arki saa alkaa<3