21+1!

Olimpa kerran taas reipas ja lähdin vähän kymmenen jälkeen tallille Minnan kanssa. Tuntui kovin hassulta kun tallissa ei tarvinnut tehdä muuta kun laittaa ruuat turpoamaan. Minnan yksi "vuokraaja" oli luvannut tehdä muut hommat tallissa. Me pääsimme siis aika pian laittamaan hevosia ratsastuskuntoon.

Talutin ensin Minnan siskon tyttöa Fannin selässä hetken matkaa. En voi uskoa kuinka pieni tyttö voi olla niin rohkea. Olen ymmärtänyt, että tyttö on vasta kolme vuotias ja hän istui yksin ponin selässä, eikä saanut edes pitää kiinni hänestä. Niin kaunis ryhti ja täydellinen keskittyminen ratsastukseen. Olin aivan ymmälläni. Seuraavaksi oli minun ja Minnan vuoro lähteä "maastoilemaan". Kävelimme metsäkansan tien päähän ja takaisin. Meno matka oli todella miellyttävä ja uskalsin ottaa jopa pari metriä ravia, kun taas paluumatka oli kamala. Poni aisti selkeästi pääsevänsä tällä matkalla kotiin ja tarhaan syömään ja käyntimme oli ravin seikaista laukan nostoa noin joka toisella askeleella. Loppumatkan kuljimme siis Minnan ja Pablon takamuksessa kiinni, jottei Fanni päässyt tekemään typeryyksiä törmäämättä Pablon peppuun.
Saimme ratsastuksen hoidettua ja konit takaisin tarhoihin. Niin olimme tallilta valmista kauraa.

Kävimme pikaisesti kirpputorilla siivoamassa meidän pöydän ja vielä apteekissa. Sitten Minna lähti kotiin ja minä menin sittarin kautta neuvolalle. Minulla oli mukava sijais täti ja hän kuunteli äänet. Meitä huvitti kun Papu meni doppleria karkuun minkä ehti ja neuvolan täti sanoi että hän selkeästi touhuaa mahassa jotain kun syke liikkui 150-160 välillä. Kova touhukas vauva sielä tarpoi menemään ja tämä mamma sai taas mielenrauhan.

Pääsin kotiin ja nukuin hekten. Illalla lähdimme Pipsan kanssa syömään tampereelle. Ajelimme lisäksi kylää ympäri ja juorusimme meidän normaaleja "tyttöjen juttuja". Illalla Aksun kanssa kotona ja ihan pian nukkumaan <3 Hyvää yötä!