Heppajuttuja 23+5!

Voian väsymys. Kello seitsemän kolmekymmentä ei ihan oltu vielä valmiita nousemaan mutta kun vain nousi niin hyvin lähti kone käymään. Tänään on viiko odotetuin päivä eli heppakisapäivä. Minna tuli kadeksan aikaan hakemaan minua ja lähdimme tallille. Meitä oli neljä tyttöä tekemässä tallia ja jaoimme hommat sen mukaan. Sain helpoimman nakin eli tein hepoille ruuat turpoamaan ja hain heinät. Kun olimme saaneet hommat valmiiksi lähdin Minnan veljen tyttöystävän Nooran kanssa käymään nopeasti vielä kaupassa hakemassa Viimeiset eväät reissulle. Kun tulimme takaisin Minna ja hänen tuttavaperheen tyttö Taru olivat lastanneet Pablon kamoineen koppiin. Ja niin matka alkoi.

Porukasta huomasi pienen jännityksen koska matka oli erittäin vähä sanainen. Vaikka toisin voisi luulla, eksyimme vain kerran. Pääsimme kuin pääsimmekin perille ja aloimme purkaa Pabloa ja lopuksi laittaa sitä kuntoon. Nuoreksi hevoseksi Pablo käyttäytyi hyvin vaikka siitä huomasi kuinka hermona se uudessa paikassa oli. Minnan veryttelyaika olikin jo melkein heti ja siiryimme maneesille katsomaan Minnan verkkaa. Suureksi järkytykseksi Pablo hyppäsi estettä ja kuumui jälkimetreillä niin että linkosi Minnan alas. Tilanne näytti pahalta, mutta maasta ylös nouseva ratsastaja vain nauroi jotenn matka jatkui. Minna hyppäsi luokassa 50-60cm ja sai puhtaan radan. Neljä virhepistettä kuitenkin kertyi koska hevonen kielsi sarjan, ja se mentiin uudestaan ja yli. Minnan piti osallistua myös luokkaan 70cm, mutta hienon ja puhtaan radan päätteksi Minna oli sitä mieltä, ettei kannata lähteä kokeilemaan kepillä jäätä ja oli tyytyväinen siihen että sai sen pienemmän luokan menemään niin nätisti. Meidän osaltamme kisat olivat siis siinä. Ei muuta kuin hevonen koppiin ja kamat ja likat autoon ja kohti kotia. Pääsimme talliin ja siivosimme kopin. Hevonen ulos ja kaikki iltaa varten valmiiksi. Niin päättyi kisareissu pälkäneelle.

Kävimme Minnan kanssa vielä hänen vaarillansa kahvilla. Kun vihdoin pääsin kotiin halusin vain suihkuun. Kävinkin ja Aksukin tuli kotiin. Söimme ja lähdimme hakemaan lelukaarta pojalle. Saimme sen haettua ja menimme kuluttamaan aikaa uskilaan.
Kello lähenteli yhtätoista kun lähdimme tampereelle hakemaan äitiä ja isiä. Menimme mäkkärin kautta ja kun vanhukset olivat kyydissä suuntasimme kohti viialaa. Otin äidiltä meidän laiva tulkut ja sitten oli PAKKO päästä kotiin. Niin päättyi paljon puhuttava päivä<3