Kyläilyä ja 11+0!

Tänään lähdimme aamusta Aatun vaarille pälkäneelle. En tiedä miksi mutta koko päivän on ollut tosi kamala olo. Oksettaa ja etoo, mutta silti tekee mieli kokoajan jotainn. Mutta kuitenkin.. sielä vaarilla meitä odotti kahvit ja herkkupöytä. Kahvi ei oikein ole minun juttu mahani menee sekaisin ja siitä tulee huono olo. Joimme kahvit ja rupattelimme. Vietimme sielä puolitoista tuntia ja lähdimme kotiin.

Kotiin päästyäni oli pakko päästä makuulle. Siinä makoillessa ilta kului. Toivottavasti tämä hirveä olo loppuu jossain vaiheessa. Toisaalta raskausoireita ilmassa viestii siitä, että vauvalla on kaikki hyvin <3 Enään neljä päivää Jouluun <3

Papunvarsi<3

tämän illan
ehdoton mieliteko
kurkkua ja
ranch dippiä:P

 Tuntuu että Papu on jo iso vaikka koka on huimat 41mm  ja painoa 2-4g :'D

Joulun odotusta ja 10+6!


Joulua on kiva odottaa kun on itse hommannut jo kaikki lahjat ja omaan kotiin en ruokia, kuusta tai koristeita laita. Itselläni on 42,5 neliöinen kaksio, joten mihin tänne muka jotain mahtuisi. Lähdin kuitenkin Pipan kanssa katsomaan ihmisten jouluhössötystä Ideaparkkiin. Ei me sieltä niinkään mitään ostettu, mutta jotain pientä. Talletin myös kertyneet kolikot tilillle ja niitä oli jopa 57,28€.

Sieltä koskiinpäin lähtiessäni Aatu laittoi viestiä, että oli maalla anoppilassa ja että tulisinko myös. Sinnehn sitten suuntasin ja sielä vietin iltani kokonaisuudessaan talkoohommien hyvän seuran ja ruuan merkeissä.

Kokonaisuudessaan yksipuoleinen lauantai. Huomenna pälkäneelle Aatun vaarille.

Kasvanut ruokahalu ja 10+5!

Aamuisin on liian helppo jäädä makaamaan kun ei ole kiire minnekkään. Kerrankin yöunet olivat sikeät ja nukuin hyvin. Lojuin sängyssä ainakin yhteen asti päivällä. No eipä päiväni muuttunut paljon päivän aikana. Istuin vain sänkyni edessä ja välillä loikoilin taas sängyssä. Katselin Kostoa Viaplaysta. Samaa mitä jokapäivä kun ei ole suunnitelmia. Puhuin mammani kanssa 45 minuuttia puhelimessa ja sain häneltä idean pyytää Aatua ulos kun hän tulee töistä kotiin.

Sain hänet lähtemään kanssani Manhattaniin Tampereelle. Pääsimme koskikeskukselle ja veimme auton parkkihalliin. Menimme ylimpään kerrokseen jossa Manhattan on. Tilasin lehtipihvin raskanlaisilla ja otin juomaksi tuoremehua. Annokseni maksoi 16,90€, joten ei paha.

 Syötyämme lähdimme takaisin Valkeakoskelle kotiin. Katselimme Kauniit&Rohkeat sekä laitoimme pyykit. Päätimme lähteä vielä anoppilaan maalle. Seurasin hetken vanhusten pikkujouluja kun Aatu salaa skannasi Papusta pari kuvaa joululahjaksi kehyksiin. Koskiin lähdettyämme yritimme keksiä tekemistä ja soitin Seden ja Emman kanssani "tupakalle", siis tupakalle ilman tupakkaa. Jutustelimme tovin ja he lähtivät tampereelle. Mekin lähdimme ajamaan kylälle.

Poikkesin Jaskan Grillille, koska pikkunälkä yllätti. Oli pakko saada pahan makuine hamppari ihan vaan koska teki mieli. Ihanaa olla raskaana kun kokajan tekee mieli jotain. Oli aika tulla kotiin laittaa pyykit ja kirjoitella blogia. Sama juttu joka ilta Heh.

Takaisinheitto raskausviikolle 10+4!

Ihana torstai aamu alkaa mummola reissulla. Hervantaan siis iäkkään mummoni avuksi joulusiivoon. Ensitöikseni vein matot ulos tamppasin sekä harjasin ne. Mattojen tamppauksen jälkeen kämpän imurointi ja lattioiden pesu. Yleensä inhoon lattioiden pesua, mutta nyt työllä oli niin tärkeä tarkoitus että se oli jopa mukavaa. Kun saimme siivottua Mummi teki ruokaa ja söimme vanhaan malliin samalla katsellen emmerdalea. Ihan hiipi vanhat ajat takaisin mieleen <3 Kello 12 tuli aika lähteä ja hyvästelimme lämpöisesti toisemme.

Jännitys tampereen reissusta alkoi vähitellen hiipiä itseeni. Puheestani ei oikein tullut mitään kun jokainen sana sai oksennuksen nousemaan kurkkuuni. Pääsimme perille ja ostimme parkkilipun rautatieaseman parkkialueelle. Matka Terveystalon kolmanteen kerrokseen tuntui pitkältä, aivan kuin portaita olisi tullut sitä mukaa lisään kun astuin ylemmälle. Pääsimme odotusaulaan jossa oli ovia vaikka muille jakaa. Minulla ei ollut hajuakaan mihin pitäisi mennä. Odotimme kymmenen minuuttia yli aikani ja sitten päätin käydä alemmassa kerroksessa kysymässä että mitä tulee tehdä. Tietenkin minun olisi pitänyt ensin ilmottautua. Edelläni ole kolme ihmistä ja se odotusaika ilmoittautumiseen oli muka pitkä. Sain erittäin ystävälliseltä naiselta tiskiltä ohjeet ja hän kirjasi minut saapuneeksi. Pääsin kerrokseen kolme ja oli pakko käydä vielä pissalla. Pääsin huoneeseen 21, kätilö sielä jo odottikin meitä. Sisällä huoneessa täytyin tietosuojalomakkeen enkä edes lukenut mihin kaikkeen suostuin, hermostutti niin. Vihdoin hän pyysi riisumaan housut ja käymään tuolille pitkäkseni. Kätilö sammutti valot ja laittoi monitoorin päälle. Sydämeni ei varmaan koskaan ole lyönyt niin lujaa ja hengitykseni ollut niin raskas. Mahani päälle laitettiin geeliä ja siitä se lähti. Kätilö kertoi että rakossani oli vielä virtsaa ja minun tulee sanoa jos tuntuu että pissa tulee. Vihdoin hän sanoi ne sanat mitkä halusin kuulla "Siellä hän on". Ja siellä hän todella oli. Pienen pieni papu sielä köllötteli. Kätilön seuraavat sanat saivat kyyneleet silmiini "Tässä on pieni sydän joka pumppaa lujaa". Vihdoinki! Kätilö halusi ultrata kuitenkin vielä alateitse ja se ei minua haitannut. Joka ikinen hetki sielä oli uskomaton. Papu on kasvanut juuri oikein ja vastaa viikkoja 10+4! Kaikki ne pienet osat..pienet jalat, kädet, pää ja pieni sydän. Hän oli täydellinen <3 Minua alkoi jopa naurattaa kun kätilö paineli mahaani ja Papu alkoi potkia kamalasti pienillä jaloillaan. Sain uuden ajan 31.12, koska Papu ei vielä vastaa niskaturvotus viikkoja ja oli sen verran vikkelä että pään kokoa ei saatu. Saimme kuvat kotiin ja kolme niistä oli 3D! Papu päätti että äiti ja isi ei saa naamaa nähdä, mutta eihän se ollut tärkeää hän oli elossa ja ihan oikea <3
 Nyt minulla on kaikki hyvin. Oma rakas mies sekä pienen pieni lapsi <3

Tylsä kotipäivä ja 11+0!

Kotona möllöttäminen osaa olla tylsää. Siinä istuessa sitä ehtii miettiä kaikenlaista, mutta myös tutustua muiden np-ultra kokemuksiin. Suurin osa näistä kirjoituksista oli kuitenkin hyviä ja saivat jonkunlaisen toivon sisääni. En vieläkään voi uskoa tätä todeksi.. Onneksi minulla oli vielä tänään karvakamu kaverina. On joku seura ja jotain tekemistä.

 Näin onneksi tänään oikein kolme kaveria. Aamulla Kata soitti että lähdenkö syömään ja koska pieni pikkunälkä mahassa kurni päätin lähteä heseen. Jotain kummallista raskaus saa aikaan, minua on alkanut etomaan roskaruoka ja aniharvoin enää nauttien syön mitään rasvaista. Kun Kata heitti minut kotiin Emmi tuli eväiden kanssa luokseni. Tapamme mukaan juorusimme kaiken kuukauden sisältä ja se sai minut hyvälle tuulelle. Sitten Pipan kanssa menimme palauttamaan kertyneitä pulloja. Niitä oli yksi bemarin takapenkillinen, ja niistä kertyi lähemmäs 55€. Oli varmasti muiden mielestä hauska katsoa kun kuljetimme pullot kahdella ostoskärryllä palautusautomaatille. Onneni on että minulla on hyvä ja vankka tukiverkosto jotka pitää huolta ja puolia <3

Illalla karvakamu lähti kotiin ja jäimme Aatun kanssa kaksin lojumaan kotiin odottamaan huomista. Toivottavasti kaikki on sielä hyvin ja saamme hänet pian kotiin <3

Siivousta äidin luona ja 10+6!

Äiti ja muu perheeni lähti erityislasten leirille Ouluun sunnuntaina, joten oli kerrankin oiva tilaisuus siivota koko huusholli. Äidinäitini tuli hätiin ja saimme aika nopasti koko kodin oikein blingbling kuntoon. Totta kai oli pakko mennä hänen tahdissaan onhan hän jo kuitenki seitsemänkymmenen. Joskus toisen kodin siivoaminen pelkällä hymypalkalla on niin antoisaa että sitä jaksaa vielä oman kodin siivota. Tosin aina yksin kotona ollessani siivoan, joten harvoin täällä on siivottavaa. Sää on tosi kaunis mutta silti niin masentava kylmä ja märkä.

Illalla kutsui jälleen velvollisuus ja piti mennä tallille. Poni oli taas oma itsensä eli ajatuskin siitä että menisimme lenkille nosti punavärin sen silmiin. Onneksi se kuitenkin suostui yhteistyöhön ja pääsimme pienelle iltakävelylle. Rauhassa pitää ottaa koko ajan ettei käy turmaa ja "Papulle" käy huonosti,

Saimme tänään perheen sisältä huonoja uutisia. Uutinen painaa omaa sydäntä hurjasti mutta "Papun" takia ei saa surra eikä stressata mistään. Uutisen myötä saimme hoitolapsen muutamaksi päiväksi <3

kaksi päivää enään sitten koittaa kauan odotettu ultraääni. Enään keskiviikko ja torstai sittten <3 Tuntuu että "Papu" kasvaa kiirus vauhtia tai sitten hormoonit lihottaa. Heh!

Lazy days ja 10+5!

Kuinka voikaan päivät olla tylsiä kun on yksin kotona? Tuntuu että kello valuu vain eteenpääin. Sitten kun on yksin on niin helppoa alkaa miettiä kaikkea pahaa. Omissa ajatuksissani ei ole tilaa onnellisille ajatuksille. Pelottaa että kaikki ei ole hyvin, siitä ei siis ole mitään merkkejä mutta jotenkin tuntuu että ei se vaan voi onnistua. Sillon kun on jotain tekemistä ei ole murheille siaa. Pitäisi kokoajan tehdä jotain ettei kerkiä istua. Onneksi pääsin kälyn kanssa käymään Subwayssa, sai vähän jotain muuta ajateltavaa. Mahani senkun kasvaa.. ei näy varpaita enää.



Illalla pääsi tuulettamaan päätä ja pankkikorttia ihmishelvettiin. Ideaparkista tuli ostettua loput joululahjat. Nyt Joulu saa tulla I´m ready!!

Huomenna äitille siivoileen ja illalla heppailee. Torstaihin enää 3 päivää.. <3