Takaisinheitto raskausviikolle 10+4!

Ihana torstai aamu alkaa mummola reissulla. Hervantaan siis iäkkään mummoni avuksi joulusiivoon. Ensitöikseni vein matot ulos tamppasin sekä harjasin ne. Mattojen tamppauksen jälkeen kämpän imurointi ja lattioiden pesu. Yleensä inhoon lattioiden pesua, mutta nyt työllä oli niin tärkeä tarkoitus että se oli jopa mukavaa. Kun saimme siivottua Mummi teki ruokaa ja söimme vanhaan malliin samalla katsellen emmerdalea. Ihan hiipi vanhat ajat takaisin mieleen <3 Kello 12 tuli aika lähteä ja hyvästelimme lämpöisesti toisemme.

Jännitys tampereen reissusta alkoi vähitellen hiipiä itseeni. Puheestani ei oikein tullut mitään kun jokainen sana sai oksennuksen nousemaan kurkkuuni. Pääsimme perille ja ostimme parkkilipun rautatieaseman parkkialueelle. Matka Terveystalon kolmanteen kerrokseen tuntui pitkältä, aivan kuin portaita olisi tullut sitä mukaa lisään kun astuin ylemmälle. Pääsimme odotusaulaan jossa oli ovia vaikka muille jakaa. Minulla ei ollut hajuakaan mihin pitäisi mennä. Odotimme kymmenen minuuttia yli aikani ja sitten päätin käydä alemmassa kerroksessa kysymässä että mitä tulee tehdä. Tietenkin minun olisi pitänyt ensin ilmottautua. Edelläni ole kolme ihmistä ja se odotusaika ilmoittautumiseen oli muka pitkä. Sain erittäin ystävälliseltä naiselta tiskiltä ohjeet ja hän kirjasi minut saapuneeksi. Pääsin kerrokseen kolme ja oli pakko käydä vielä pissalla. Pääsin huoneeseen 21, kätilö sielä jo odottikin meitä. Sisällä huoneessa täytyin tietosuojalomakkeen enkä edes lukenut mihin kaikkeen suostuin, hermostutti niin. Vihdoin hän pyysi riisumaan housut ja käymään tuolille pitkäkseni. Kätilö sammutti valot ja laittoi monitoorin päälle. Sydämeni ei varmaan koskaan ole lyönyt niin lujaa ja hengitykseni ollut niin raskas. Mahani päälle laitettiin geeliä ja siitä se lähti. Kätilö kertoi että rakossani oli vielä virtsaa ja minun tulee sanoa jos tuntuu että pissa tulee. Vihdoin hän sanoi ne sanat mitkä halusin kuulla "Siellä hän on". Ja siellä hän todella oli. Pienen pieni papu sielä köllötteli. Kätilön seuraavat sanat saivat kyyneleet silmiini "Tässä on pieni sydän joka pumppaa lujaa". Vihdoinki! Kätilö halusi ultrata kuitenkin vielä alateitse ja se ei minua haitannut. Joka ikinen hetki sielä oli uskomaton. Papu on kasvanut juuri oikein ja vastaa viikkoja 10+4! Kaikki ne pienet osat..pienet jalat, kädet, pää ja pieni sydän. Hän oli täydellinen <3 Minua alkoi jopa naurattaa kun kätilö paineli mahaani ja Papu alkoi potkia kamalasti pienillä jaloillaan. Sain uuden ajan 31.12, koska Papu ei vielä vastaa niskaturvotus viikkoja ja oli sen verran vikkelä että pään kokoa ei saatu. Saimme kuvat kotiin ja kolme niistä oli 3D! Papu päätti että äiti ja isi ei saa naamaa nähdä, mutta eihän se ollut tärkeää hän oli elossa ja ihan oikea <3
 Nyt minulla on kaikki hyvin. Oma rakas mies sekä pienen pieni lapsi <3