16+6!

Aamu oli taas astetta hankalampi. Ylös nouseminen ja herääminen tuottaa edelleen vaikeuksia. Aksu lähti 12 aikaan hallille ja minä jäin kotiin. Siivoilin ja katselin sarjoja. Aika kuluu silloin todella hitaasti kun on yksin. Yritin jopa keksiä jotain urheilullista tekemistä, mutta ei tuollaisella ilmalla vain huvita lähteä pihalle. 

Onneksi Pipa soitti ja pyysi kanssaas ulos. Kävimme tokmannilla ja pyörimme kylää ympäri. Juttelimme menneistä jutuista ja meillä oli tosi hauskaa. 

Illemmalla menimme uskilaan syömään kun mamma oli tehnyt meille perunamuusia ja jauhellihakastiketta <3

Juhlintaa 16+5!

Jösses oli taas hankala aamu. Aksu lähti jo 9 aikaan aamulla myymään jotain autoa. Itse heräilin varttia vaille yksitoista.. Soittelin anopin kanssa ja sitten alkkoi kamala vaatekriisi. Me saimme siis kutsun Aksun pikkuserkun valmistujaisiin. Minä möhöni kanssa mekkoon..Ensin ajattelin että ei ikinä.

Lainasin onneksi äidiltä vähän pidempää mekkoa ja sain jopa ihan nätin asusteen. Meikkasin ja kiharsin hiukseni. Kun olimme valmiita lähdimme uskilaan. Saimme sielä juoda rauhassa kahvit ennen kuin piti lähteä. Menimme koko perheen voimin yhdessä.

Päästyämme juhlapaikalle, sielä odotti shampanjatarjoilu heti ovella. Menin täysin vaikeaksi, enkä osannut pyytää alkoholitonta juomaa. Onneksi Tuula tajusi että en saa sanaa suustani ja pyysi minulle lasin. Sain siis pommaccia. Juhlien päätähti oli mukavan oloinen tyttö, joka siis valmistui merkonomiksi. Tarjolla oli kahta erilaista voileipäkakkua ja juustokakku. Pullaa, keksiä ja karjalanpiirakoita minavoilla. Söimme vatsamme täyteen ja juttelimme sankarin Sadun tulevaisuuden suunnitelmista. Vietimme tunnin siellä ja lähdimme kotiin.

vanha kuva, muta Albert<3

Istuimme uskilassa lähemmäs kolme tuntia ja juttelimme kaikesta mahdollisesta jälleen kerran. Meidän oli Aksun kanssa määrä hakea enoni ja hänen tyttöystävä kymmeneltä Tampereelta. Saapuminen viivästyi kuitenkin tunnin ja lähdimme yhdeksän aikaan ajamaan koskia kohti. Heitimme Aksun serkun uskilaan ja hänen kaverinsa valkeakoskelle. Haimme grilliltä hampparit ja Aksun kaveri tuli siihen kanssa. Olimme hänen kanssaas tunnin ja kävimme nopeasti kotona. Petjan ja Suvin saapuminen viivästyi kello kahteentoista ja siksi me menimme tampereelle. Heitimme nuorenparin viialaan ja käväisin nopeasti äidillä katsomassa vanhinta veljeäni, joka oli yksin kotona. Pääsimme yhden aikaan kotiin ja olimme niin poikki, että menimme vain nukkumaan <3

Mietteitä 16+4!

Mietteiden aiheena synntys.

Aika kuluu paljon nopeammin mitä kuvittelisi. Ihan kun olisin eilen soittanut neuvolaan ja kertonut onnistuneesta hedelmöityksestä ja nyt ensijännitys ekasta neuvolasta olisi päällä. Tosin olen viikolla kuusitoista ja odotan neuvola 4 kuukauden rituaalineuvolaa. Ensi kuussa tulee puoliväli vastaan ja menemme rakenneultraan. Siitä jäljellä puolet eli loppurutistus. Ajattelin siis alkavan raskausviikon 17 kunniaksi kirjoittaa ensi ajatuksia lähestyvästä synntyksestä.

Olen elämäni aikana kokenut neljä keskenmenoa, joista yksi on ollut tahallinen raskaus ja muut sellaisia joissa pillerit ovat pettäneet. Kaksi kivuliasta ja kaksi helppoa.

Helpot ovat käyneet samalla kun olen käynyt vessassa. Kuulunut vain lumpsahdus ja sitten vasta olen tajunnut asian. Olen syönyt raskauden aikana pillereitä ja käyttänyt alkoholia. Tosin näiden raskauksien ainaka en ole tiennyt olevani raskaana ja en tiedä olisinko voinut tuolloin olla äiti.

Vaikeat ovat alkaneet ensin kuukautisina. Vuoto on ollut todella runsasta ja kärjistynyt järkyttäviin supistuksiin ja ponnistamisen tarpeeseen. Ensimmäisellä kerralla heräsin yöllä siihen kipuun ja huomasin sänkyni joka lainehti verestä. Päätin mennä suihkuun, koska kuuman veden laskeminen helpottaa ainakin minulla kuukautiskipuja. Makasin veden alla ja ponnistelin. Supistukset säännöllistyivät noin varttiin vuodin verta kuin seula, Kun supistukset tulivat viidenh minuutin välein aloin jopa oksentaa. Pikkuveljeni oli myös hereillä kanssani ja toi minulle appelsiinimehua. Viimeisen ponnistuksen jälkeen jalkojeni välissä oli 10cm pitkä verinen läjä. Saatoin erottaa siitä pienet piirteet, jotka muistuttivat ihmistä. Pidin sitä kämmenieni sisällä ja mietin äsken tapahtunutta. Päätin kuitenkin hävittää sen etten joudu tilille äidille. Vielä viimeinen supistus ja jälkeiset ulkona. Kun olin lataunut hieman menin sänkyyn makaamaan sanoin äidille että ole vatsataudissa ja päällä vielä karmeat kuuakutiset ja sain jäädä sänkyyn. Minulla oli olemassa pari kuvaa "hänestä", mutta ne tuhoutuivat kännykäni mukana, Tästä keskenmenosta alkoi kolmen vuoden kierre. Syytin itseäni tapahtuneesta ja ajattelin etten ikinä saa lasta tämän jälkeen. Kunnes.

Tein positiivisen raskaustestin 02.09.2015. Päätin olla uskomatta siihen mutta 06.09.2015 tein uuden ja tällä kertaa vahvemman. Ostin clearblue testin ja tein sen 08.09.2015 aamulla ja tulos oli "raskaana 2-3 viikkoa". Olin elämäni onnellisin odotin vauvaa. Elämäni koki täydellisen murskautumisen kun aloin 28.0.2015 tuhurttelemaan ruskeaa vuotoa. Soitin neuvolaan ja sanoivat sen olevan normaalia. Tuhru lisääntyi päivä päivältä kunnes 30.09.2015 vuoto oli täysin kirkasta verta. Yksi side meni puolessa tunnissa ja kivut olivat kamalia. Yö meni "synnyttäessä". Ravasin väliä sänky, suihku ja vessa. Verta vain tuli ja tuli. Siteeseen oli sitten jäänyt pienen pieni "vauva" mutta en pystynyt sitä katsomaan. Itkun sekainen kipukohtaus sen kuin vain jatkui. Otin kaksi grammasta panadolia ja niiden voimalla nukkumaan.. Seuraavat viikot ravasin verikokeissa mittaamassa hCG-arvoa. Sain virallisen tuloksen hCG alle 5 16.10.2015 ja siihen päättyi lopullisesti tämä raskaus.

Nyt olen viikolla 16+4 ja pelko tulevasta synnytyksestä on korkea. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pääsen 5 kuukauden päästä synnyttämään meille tervettä lasta <3

Tallijuttuja 16+3!

En tajua mikä biologinen kello minulle on tullut. Joka aamu herään kahtakymmentäviittä viiva varttia vaille yksitoista. Samoin kävi tänään 10.40 herätys boom. Onneksi Minna oli hereillä ja lähdössä tallille. Pyysin päästä mukaan ja johan Minnalle sopi.

Minna tuli 12 aikaan hakemaan ja lähdimme tallille. Nauroimme jopa jo tiistaina tapahtunutta kolaria. Minna tosin ei suostu ajamaan lempäälätietä enään. Ehkä parempi niin, tosin ei saa jäädä pelkäämään asioita tai jää pian traumoja. Pääsimme tallille ja ryhdyimme hommiin. Ensin veimme
konit ulos. Minä vein tammat ja Minna ruunat. Minna siivosi karsinat ja haki turvetta. Minä puolestaan pesin vesiämpärit, hain heinää ja jaoin ne hevosille. Vein siivottuihin karsinoihin vesiämpärit ja niihin vedet. Tein hevosille ruuat ja laitoin ne turpoamaan. Päätimme mennä pirkanhoviin syömään ja sitten katsomaan Pipsan hevosen kengitystä. Menimme siis tikinmaahan ja kengittäjä kengitti Flyn. Pipsa tuli paikalle ja pääsimme Minnan kanssa lähtemään.

Tulin kotiin ja kävin suihkussa. Katselin Kauniit&Rohkeat ja sitten lähdimme uskilaan. Sain päivän naurut kun aki puhui äitinsä kanssa. Akin lopetettua ensimmäinen kommentti hänen suustaan.

Aki: "Ei mulla niin väliä mutta sinä"
Minä: "Jaa mitä?"
Aki: "Nii äiti vaa sano että pitää pyytää isän hiekottaan toi meijän piha ettei se Maiju vaan kaadu"

Sain illan parhaat naurut Aki taisi tosin olla hieman mustis ;)!
Kävimme uskilassa ja nauroimme mamman kanssa Akin pikku mustistelulle ja joimme kahvia. Nii ja tosiaan se piha oli hiakotettu! :D

Isyyspakkaus? 16+2!

Taidan tylsän päiväkirja kirjoituksen siaan vaihtaa koko päivän tapahtumat mietteisiin. Raskaanaolevien naisten keskuudessa on ollut paljon puhetta isyyspakkauksesta. Olen jopa tutustunut eri sivustoilla aiheeseen.

Ajattelin, että olisiko maaliskuun jälkeen aika alkaa kasata tuolle tulevalle isälle omaa pakkausta. Eli mitä isyyspakkaukseen ostaisi? Vauvalle isä aiheisia vaatteita, ekä sukkia pari bodyä ja haalareita. Jos löytyisi tai saisi teetettyä isätutteja, vai olisiko tapparatutit ihan samaa asiaa ajava? Ehkä pullo kirkasta ja vaikka sikaareja. Pitäisikö kirjoittaa "vapaalippu" varpajaisiin? Joku kirjanen uudelle isälle, joka kertoo isyydestä. Meillä on myös ikuinen kiista automerkeistä, niin pitäisikö heltyä ja ostaa mersuvaatteita tai muita vauvajuttuja mersun merkillä? Olisiko isälle hyvä ostaa "isipaitoja" tai muista vaatteita joissa lukee isä tms? Korvatulppia ja särkylääkkeitä kenties. Isille oma kahvikuppi mailman paras isi tekstillä voisi kanssa toimia. Energiajuomaa ja energiapatukoita voisi kanssa ostaa. Vaippoja, korviketta ja ehkä tuttipullo vaan isille esim vaikka tekstillä. Ajattelin katsella oikein ajan kanssa kaikkia sivuja ja koittaa löytää Aksulle oikein tosi kivan pakkauksen. Täytyy vain pyrkiä pitämään se piilossa kunnes aika koittaa.

Kaikkea kivaa ovat muut jakaneet blogeissaan ja facebook ryhmissä isyyspakkauksista. Minusta onh täysin oikeudenmukaista, että isit saa oman pakkauksen. Ei äitiyspakkaus toisaalta ole tarkoitettu äidille vaan vauvalle, mutta silti tulee isänkin elämä mullistumaan täysin kun vauva syntyy. Vaikka äiti on se joka sen vauvan kantaa ja siällään kasvattaa, se joka kärsii kamalat kivut synnytyksessä ja ennen sitä ramppaa 9 kuukautta neuvoloissa ja ultrissa. Vaikka äiti on se jonka sisällä kaikki tapahtuu isän roolia ei tule vähätellä raskauden aikanakaan. Jos on hyvä ja lämmin isä on hän mukana jokaisessa päivässä raskaana ollessa. Meillä ainakin<3 En ole ainoastaan raskaana oleva äiti vaan olen miehelleni kaksi ihmistä Äiti ja lapsi. Päällisin puolin Maiju mutta sisäisesti tällähetkellä Papu. Isät mukaan raskauden aikaan ja sen jälkeen<3 Kokonainen perhe rulaa<3

Ravaten raskaana 16+1!

En tiedä mikä aamulla vaivasi. Tuntui että alkuraskauden kamala pahoinvointi oli tullut takaisin. Jokainen kerta kun yritin nousta sängystä tuntui että pyörryn, ja jos pääsin pyörtymättä ylös seuraava tuntemus oli että oksennan. Yritin syödä ruokaa, mutta se kasvatti oksettamista. Seuraavaksi kokeilin makeata suklaata ja limpparia, mutta paha olo ei kain hävinnyt. Vein roskat ja viivyin ulkona hetken toivoen että se olo helpottaisi. Vaan kun ei.. Päätin pukea vaatteet päälle ja lähteä Minnan kanssa tallille, olosta huolimatta. Päätimme hakea lidlistä matkaevästä, ostin sitten kaksi pussia karkkia limpparia ja yhden donitsin. Sain jopa oloni hieman paremmaksi.

Saavuimme risteykseen josta Minnan tallille käännytään. Pysähdyimme tien reunaan odottamaan että vastaan tuleva auto pääsee ensin. Seuraava muistikuva on se kun Minna sanoo..

Minna: "Mitä helvettiä!"

Samassa joku auto ajaa kylkeemme.

Sain sanotuksi vain..

Minä: "Mitä tapahtu?"

Onneksi kuski oli rehellinen ja pysähtyi tien reunaan ja nousimme katsomaan vahingot. Minnan auton vasen kylki oli koko matkalta täynnä naarmua ja sekä etu että takalokarin kaari vahingoittui. Toisessa autossa vahinkoa kärsi etulokari ja etupuskuri kahdesta kohdasta. Kuvasin molemmat autot vakuutusyhtiötä varten ja Minna otti kuskin tiedot ylös. Todella asiallinen mies tämä joka ajoi päin. Myönsi syyllisyytensä ihan arvokkaasti ja sanoi että tehdään ilmoitukset, antoi oman ajokorttinsa jotta Minna sai ottaa oikeat henkilötiedot ylös. Hatun nosto hänelle! Lähdimme jatkamaan matkaa tallille ja puhuimme tapahtuneesta. Mietimme kuinka onnekkaita olimme ettei sattunut mitään,eikä tullut henkilövahinkoja. Onni onnettomuudessa oli se että auto ajoi vain kylkeä pitkin. Jos auto olisi ajanut peräämme olisi voinut käydä liian kova tälli ja varsinkin kun itse olen vielä raskaana. Tai jos auto olisi ajanut päin kylkeä eikä sitä pitkin niin Minna olisi saanut kovaa kyytiä. Onneksi selvisimme vähällä ja auto sai myös vain pintanaarmuja.

Lähdimme tallille ja teimme tallihommat. Minna siivosi karsinat ja minä vein aina siivottuun karsinaan heinät vedet ja pari leipää. Laitoin Fannin Minnalle kuntoon ja hän meni ensin. Katselin kun M&F menivät kiitolaukkaa tiellä ja odotin koska pääsisin itse selkään. Minnan lopetettua kapusin selkään. Fanni oli jo valmiiksi ihan kiihtynyt ja puuskutti, mutta se ei meidän menoa haitannut menimme 20minuuttia reipasta ravia ja vielä päälle 10minuutin kävelylenkki, jotta poni lopettaa puuskuttamisen. Kun minä ratsastin Minna juoksutti Pablon. Kun tulin takaisin tallin lähelle niin veimme konit sisälle ja ruokimme ne ja lähdimme ajamaan kotia kohti. Olipas tapahtumarikas päivä. Näitä lisää :)!

Hepostelua 16+0!

Vaikea aamu part 98455, mutta ylös päästiin kuitenkin. Siivoilin kotona ajattelin että on kiva tulla kotiin tallilta kun on siistiä.

Olen taas niin hermoissani kun netti ei toimi. Koitin soittaa soneralle, mutta tuntui että kukaan ei osannut sanoa juuta tai jaata. Puhuin kahden eri miehen kanssa puhelimessa ja mikään nettiongelmistani ei korjaantunut. Teki mieli kysyä suoraan sanottuna että "mistä vitusta teillekki palkka maksetaan" . Lähettivät siis jonkun miehen tänne katsomaan pistokkeita ja etsimään vikaa. Siis hän saapuu joskus ehkä tällä viikolla. Kaippa hän soittaa kun paikalle saapuu. Maksan kuitenkin lähemmäs sata euroa kuussa siitä, että on soneran nopein 4G netti tietokoneessa, puhelimessa ja tabletissa. Alkaa tuntumaan niin epäreilulta, että minä maksan tyhjästä. Minulla on kaikki mahdollinen soneralta, tekisi mieli vaihtaa kaikki pois. Mutta onko mikään muu operaattori loppujen lopuksi parempi kun tämäkään.


No aiheesta taas avaruuteen. Lähdin Minnan kanssa heppatallille. Olimme jo aiemmin sopineet, että minä teen tallissa hommat ja Minna käy ratsastamassa. Aloitin siis karsinoiden siivouksella. Omalla tavallaan se oli rankkaa, mutta ainakin tuli jotain tehtyä lämpimikseen. Seuraavaksi kannoin heinät karsinoihin ja lopuksi vedet. Laitoin hevosille ruuat turpoomaan ja vein kaikille pienet leipäyllätykset kilhoihin. Minna tuli talliin takaisin ratsastamasta ja päätin sitten mennä Fannilla vielä hiukan verran. Tällä kertaa otin ohjat omiin käsiin ja lähdin yksin ratsastamaan. Mietin hetken aikaa uskaltaisinko ravata edes vähän. Potkasin hieman kylkiin ja maiskutin huulia. Fanni ymmärsi yskän ja siirtyi käynnistä raviin. Kokeilin harjoitusravia ja kevennystä. Pitkästä pitkästä aikaa tuntui että poni pysyi jalkojen välissä hallitusti. Tosin sillä oli Minnan raskas rääkki alla, mutta silti minä ratsastin. En pelännyt eikä yhtään ollut liian jännittävää. Fanni liukasteli välillä ja oli läheltäpiti tilanteita, mutta ei minun menoahidastanut. Ratsastin itseni uuvuksiin ja kun poni lopetti puuskuttamasta palasimme talliin. Minna oli juuri saanut kuivikkeet karsinoihin. Veimme ruunien tarhaan aamuksi heinää ja laitoimme ruuat hevosille ja lähdimme kotiin.


Kotona kutsui velvollisuus äiti. Oli pakko tiskata vaikka ei minun vuoro ollutkaan, mutta orastava tiskivuori oli tiellä salaatinpesuun. Laitoin kolme levyä päälle yhdelle munat veteen kiehumaan, toiselle nuudelit kiehumaan ja kolmannelle pannun ja pannuun kalapuikkoja. Pesin salaatin, kurkun ja tomaatit. Samanaikaisesti paistoin kalapuikkoja ja leikkasin kurkkua ja tomaattia. Sain paistettavat ja keitettäväy valmiiksi ja kaadoin kalapuikot ja nuudet kattilaan avot ensimmäinen osa valmis. Sitten kuorin munat ja ja leikkaisn kotijuuston salaatin joukkoon, sain näin salaatin valmiiksi. Söin ja tiskasin vielä lopuksi ruuanlaitossa tulleet tiskit. Nyt saan istua ja rauhassa katsoa Kauniit&Rohkeat ja Salatut Elämät. Jos vielä sen jälkeen kävisi suihkussa ja menisi nukkumaan. Hyvää yötä <3

Vauvarahasto ja 15+6!

Tänään olimme anopin kanssa päättäneet viedä "vähän pulloja". Olemme tehneet sopimuksen että pullorahat käytetään vauvaan. Menimme lidliin ja otimme ostoskärryihin varmaan kymmenisen kappaletta pieniä pusseja ja yhden ison jätesäkin. Palauttelimme kaikessa rauhassa pulloja ja loppusummaksi kertyi 99.00€. Taas saimme siis lähemmäs 110€ papurahastoa.. Kävimme yhdessä kaupassa ja lähdimme uskilaan. Teimme eväitä jo odottelimme miehiä. Kun miehet tulivat lähdimme mökille grillaamaan ja katsomaan kun Aksu ajaa mopolla. Oli pitkästä aikaa mukava istua grillin ääressä haistella savua ja odottaa lämmintä makkaraa. Vaikka en juuri makkaran ystävä ole niin suussasulava valkosipuli homejuusto makkara suri suuhun. Saimme mahat täyteen ja päätimme lähteä takaisin mammalle juomaan kahvia ja herkuttelemaan patonkeja. Sain itse kuumaa kaakaota ja patonkia. Istuimme uskilassa ihan koko illan. Rakastan olla sielä sielu ja hermo lepää <3

Nappasin tekstin vanhasta blogistani. Abortti ja keskenmeno ovat olleet pinnalla äitien keskuudessa ja ajattelin kertoa vähän omista kokemuksistani.

Vuosi 2011. Minun tuli syksyllä aloittaa opinnot ammattikoulussa ammattistartilla. Ammattistartti on ikäänkuin kymppiluokka, mutta ammattikouluun valmistava. Olin seurustellut saman pojan kanssa jo yli kaksi vuotta ja ollut jopa kihloissa vuoden. Luulin silloin olevani niin rakastunut, että hänen kanssaan olen koko lopun elämäni. Kunnes koitti ensimmäinen koulupäivä. Luokan ovesta astui poika hän katsoi suoraan silmiini ja minä häneen. Se oli siinä se riitti olin hänen. Meille tulikin suhde joka kesti yhteensä neljä vuotta. Tosin meillä oli sellaista onoffia että se jätti jäljen jos toisen. Aina välillä olimme toisien kanssa yhdessä, mutta aina löydyimme samasta sängystä. Tulin vahingossa vuonna 2012 raskaaksi ja sain keskenmenon. Minun oli tosi vaikea hyväksyä asiaa. Aloin uskoa yliluonnollisiin asioihin kuten. Sain keskenmenon 11.02.12 eli 112 joka on yleinen hätänumero. Veljeni syntyi kellotarkasti tasan kuukautta myöhemmin 11.3. Päätin että menehtynyt sikiö oli poika ja nimesin hänet Miloksi. Veljeni taas puolestaan on Wilbert alku Wil on sama kuin Mil jos kääntää wn ympäri. Ajattelin tämän olevan merkki ylempää ja että veljeni sielu on minun lapseni. Meillä on edelleen erityinen side jonka olen saanut aikaan vainn yhden veljen kanssa kolmesta. Ehkä se oli merkki ehkä ei. Jos keskenmenoa jää liikaa murehtimaan niin siitä tulee äkkiä kierre josta ei ole helppo päästä yli. Minulla kesti kolme vuotta ennekuin tajusin että elämän on jatkuttava. Vein jouluisin haudalle kynttilän muualle haudattujen hautausmaalle ja joka vuosi 11.2 oli surun päivä.yosin se auttoi minua itseäni jatkamaan elämää ja nyt kun täysin olen päässyt asiasta yli odotan lastani kotiin <3 Olen onnellinen näin ja monta kokemusta rikkaampana jatkan elämääni.

Talohaaveita 15+5!

Joo elikkäs meijän piti lähtee aamulla ennen kahdeksaa hervantaan, tämä oli suunnitelma. Todellisuudessa kävikin sitten niin, että heräsimme puoli yhdeksän. Tuli siis vähän isompi kiire mitä odotettiin. Menimme Aksun työpaikalta hakemaan yhtä autotesteriä, ja samalla Aksu luki työkaverinsa autosta vikakoodit. Kun olimme siltäosin valmita lähdimme ajamaan kiireesti kotia kohden. Kotona nopea vaatteiden vaihto ja sitten näyttöön.

Ei siis mikä tahansa näyttö vaan menimme katsomaan taloa. Heti jo taloon astuttuani olin varma asiasta tämä on se. Keittiö on uudelleen laitettu erikoinen, mutta ihana. Olohuone sopivan valoisa ja tilava juuri meidän tarkoitukseen. Alakerrassa on myös pienehkö huone joka nyt toimittanut makuuhuoneen virkaa, mutta meidän käytössä jopa lastenhuoneena. Siisti pieni vessa ja ylenmäärin säilytystilaa. Yläkerrasta löytyy iso iso makuuhuone, jossa toimiva lavuaari ja paljon tilaa ja valoa. Tässä kerroksessa myös työhuone ja eteiskäytävällä monta "komeroa" jossa säilytystilaa. Pieni hassu vessakoppi jossa siis vain pönttö. Kellarissa siaitsee pukeutumistila, pesuhuone ja ihanan pikkuruinen sauna puu kiukaalla. Kellari on muutenkin tosi siisti ja mahdollisesti lämmitettävä. Yhden talven polttopuut mahdollista ostaa samaan ja lisäksi kellarista löytyy yksi huone joka ollut nykyasukkaan työhuoneena, siellä oli siis ompelukoneita ja mattokutimet. Iso piha marjapensaineen ja autotalli, jota voi isontaa oman tarpeen mukaan. Siis rakennusoikeutta on lähemmäs kymmenen metriä joka suuntaan. Talon maalipinta ei hilseile vaikka ei ole juuri maalattu ja kaikki on kaikin puoli juuri minun makuun. Lisäksi lähellä kaupat, koulu ja päiväkoti. Toki Aksu tekee viimeisen päätöksen koska talon hinta on 108000€. Mutta me kolme eläisimme todella makeasti tuolla.

Näytön jälkeen menimme kauppaan ja sieltä uskilaan. Vietimme siellä koko illan jutellen taloista ja vauvasta. Meillä oli hyvin lämmin hetki perheen kesken.

Alkaa tää mutsi oleen elävien kirjoissa 15+4!

Aamulla oli ihan kiva olla vaikkakin vähän kurkku vielä kipeä. Heräsin yhdentoista aikoihin ja tein päätöksen, että tänään vaihdetaan makkarin järjestys. Yksin en uskalla alkaa rahtaamaan ettei satu mitään. Olen ihastunut sellaiseen sarjaan kun Touch. Sitä tässä tulee katsottua kun Aksu on töissä. Huomaan jo jopa jotain himoja. Ässämix namit ja jäätelö mutta toisaala sipsit ja naksut. Ei ainakaan niiden perusteella voi päätellä kumpi Papu on. 

Helmikuussa vasta neuvola, toivottavasti kuuntelevat sydänäänet saa henkisesti taas hyvän olon. 

Kirjoitellaas taas jotain ajatuksia päästä.

Äidit! 

Onko teillä parisuhteesa, avo- tai avioliitossa samanlaisia tilanteita. Minua on pitkään jo ärsyttänyt sellainen asia kun väsymys. Päiväni ovat pitkiä ja tylsiä kun olen työttömänä. Olen kotona aamusta iltaan useimmite yksin. Joskus saattaa käydä tsäkä, että joku tulee käymään ja vie minua kauppaan yms. Minulla kun ei ole korttia tai autoa päiväni ovat pitkiä ja kodin täyteisiä. Toivoisin että kun Aksu tulee kotiin me tekisimme jotain kivaa yhdessä vielä kun kahdestaan olo aika on rajatonta. Useimmiten illat menevät siihen, että Aksu tulee kotiin viiden jälkeen ja lyhistyy sänkyyn. Hän taistelee unta vastaan ja lopulta nukahtaa. Minä en nuku kun harvoin päivisin ja kun hän nukkuu niin minä siivoan tai teen jotain muuta valveilla. Kun hän herää on minun aikani  mennä nukkumaan ja hän on pirteä kun peippo. Emme ole aikoihin tehnyt mitään erityistä kaksin. Olisi kiva joskus ihan spontaanisti lähteä vaikka leffaan tai kylpylään. Mennä johonkin muualle kun hesburgerin kautta uskilaan. Mennä katsomaan jääautoilua tai muuta. Alkaa kaavat jo nyt kangistua. Olen todella onnellinen edelleen hänen kanssaan, mutta silti se yhteinen kiva on jo taaksejäänyttä. Olen yrittänyt ehdottaa spontaania matkaa vaikka johinkin hotelliin yöksi tai muuta, mutta aina sama vastaus "niin olishan se ihan kiva". Kuitenkin perjantait, lauantait, ja sunnuntait ovat kaikki samanlaisia kun viikonpäivät.. ainakin minulle. En enää tiedä miten kysyä tai pyytää jotain muuta kun tätä samaa. Toivottavasti hänkin pian ymmärtää, että tämä kotona olo näiden seinien sisällä olo saa minut ahdistumaan todenteolla. Kun lapsi syntyy minun arkeni onneksi muuttuu, mutta sitten sitä kaksin aikaa on vieläkin vähemmän. Kivaa täytyisi pitää nyt!

Langaton lapsuus 15+3!

Päätin että jos päivässäni ei ole tapahtunut mitään, kuten tänään niin avaudun jostain minulle tärkeästä asiasta. Tänään ajattelin kertoa mielipiteeni teknologiasta ja siitä kun kaikki sähköistyy.

Minun lapsuudessani ei ollut älypuhelimia tai hd kivalla varustettuja televisioita. Ei ollut läppäreitä vaan iso pöytäkone jossa oli iso paksulasinen näyttö itse tietokone ja näppäimistö sekä hiiri. Ei ollut sosiaalista mediaa, jossa jakaa päiviensä murheita ja iloja. Silloin kun minun ikäiset aloittivat koulun hei eivät kuunnelleet matkapuhelimista spotifyä koulumatkallaan, vaan kantoivat isoa matka cd-soitinta mukanaan jos se sattui taskuun mahtumaan. Kun tuli ensimmäiset mp3-soittimet, niitä oli aluksi vain harvalla. Tai se kuinka niihin laitettiin pöytätietokoneella musiikkia, jotka oli kopioitu cd-levyiltä. Ensimmäiset puhelimet olivat isoja ja paksuja. Saldoa oli juuri niin paljon ladattuna puhelimeen että vanhemman sai kiinni jos oli hätä tai toisinpäin. Jos saldo loppui ei auttanut muu kuin lainata joltain puhelinta tai mennä käymään.

Jäimme koulunjälkeen luokkakavereiden kanssa leikkimään "pokea ja rokea" tai pistettä. Yhteispelit ja leikit täyttivät välitunnit. Pusuhippa oli kaikista paras pelata tytöt vastaan pojat. Pojat pelkäsivät tyttöpöpöjä ja pusut piti hoitaa nopeasti. Me otimme sisältä mukaan hyppynarun tai katuliidun. Leikimme hiirenhäntää ja tervapataa. Keinuimme menimme keinumattia ja jos keinui samaa vauhtia jonkun kanssa oli "naimisissa". Jos sanoo nyt kuusi vuotiaille, että mennään pokee ja rokee nii ne kysyy että "Mikä se on?". Minulla on niin hyvää materiaalia sisarusteni vuoksi nykyajan lapsista. Veljeni osaa laittaa youtubesta titinallen soimaan ja ikää herralla kaksi vuotta. Toinen veljeni osaa suositun lastenohjelman hittibiisin -Let it go- suomeksi, englanniksi ja saksaksi. Siskollani on oma älypuhelin jossa on kaikki mailman pelit. Kun he menevät ulos alkaa se sama vinkuminen "ei oo mitään tekemistä haluan sisälle". Se ei ole väärin olla teknolapsi, se on toisaalta hienoa että lapset osaavat käyttää mobiililaitteita niin paljon ja toivottavasti siitä on apua myöhemmin.

Minä hartaasti toivon, että voin kasvattaa lapseni sellaiseksi joka minä olin lapsena. Toivon myös lapseni löytävän henkisiä ystäviä. Vaikka itse en ole kovin hyvä uskovainen haluan lapseni saada kristinuskoon liittyvää opetusta ja kotona aion opettaa ruoka ja iltarukoukset.

Saa nähdä kuinka paljon toiveista toteutuu <3

Kavereiden kanssa aikaa ja 15+2!

Päätin jo illalla että nukun niiiin myöhään kun kroppa tahtoo. Sain siis nukkua jopa 11 asti. Vetelehdin sängyssä melkein kaksi tuntia kunnes oli pakko nousta. Katselin sarjoja ja elin aamua. Lähdin kahden jälkeen Anun kanssa Roosalle kynsiin ja siitä syömään.

Roosalle päästyämme joimme kahvia ja hä huolsi ensin Anun kynnet. Makoilin sen tunnin verran Roosan koiran Ronin kanssa sängyssä ja odotin vuoroani. Roni on mahtava pakkaus vaikka on pieni chihuahua. Vihdoin tuli minun vuoro ja onnekseni kaikkiin sai muotin. Pelkäsin ensin että olen saanut jotkut kynnet niin lyhyiksi, että vaatii tipit. Onneksi ei. Halusin pitkästä aikaa teräväkärkiset kynnet, jotka tuovat mukanaan myös pituutta. Pääsimme myös kokeilemaan uutta tilaamaani maalia.
Taas on kivat kynnet ja kädet nätit.

Lähdimme Anun kanssa Roosalta ja menimme heseen. En tiedä miksi, mutta vaikka se ruoka ällöttää minua niin on melkein sairaanmoinen himo sitä saada.. Syötyämme Anu heitti minut kotiin. Laitoin pyykit kuivumaan ja uudet koneeseen odottamaan pesua.




Aksu tuli kotiin ja lähdimme melkein heti käymään Emmillä. Ostin häneltä laukun ja sen siis haimme. Joimme kyllä kahvitkin sielä. Juttua olisi taas tavan mukaan riittänyt vaikka kuinka paljon mutta kello oli paljon ja piti lähteä kotiin valmistautumaan unille. Tosin täällä minä kukun edelleen. Kohta pitää laittaa mööpelit kiinni ja painua maate Aksulla kuitenkin työpäivä huomenna.

Äitin apurina jälleen 15+1!

06:00 herätykset ei oo ihan vielä mulle tuttu juttu. Pääsin kuitenkin nipin napin ylös, Äitille päästiin lähtemään kuitenkin ajoissa. Olen huomannut, että meille molemmille se aamu on hitusen hankala.

Äiti lähti isoimman veljeni kanssa lääkäriin ja jäin siskoni kanssa kotiin. Oli siis tarkoitus että vien Klaran kouluun yhdeksään ja niin me teimme. Vedin siskoani pulkalla, ja huomasin sen heti. Happi meinasi loppua koko ajan. Pakkanen ja raskauden tuoma hengästyiminen ei ole ollenkaan hyvä yhdistelmä. Klara ehti kuitenkin ajoissa kotiin ja pääsin takaisin perille ilman suurempia happikatoja. Kello oli kuitenkin sen verran vähän että menin hetkeksi nukkumaan odottaessani äitiä takaisin kotiin. Sain nukkua melkein puolitoista tuntia ennen kuin heräsin äidin tuloon. Joimme kahvia ja valmistauduimme kirpparille. Kävelimme tovin kirpputorille ja teimme kierroksen. Löysimme Papulle kahdet housut kaksi lakkia ja tuttipullon. Lähdimme pois ja päätimme käydä viialan kotileipomossa kahvilla. Minä tosin join kaakaon ja söin kermamunkin. Oli pitkästä aikaa kiva viettää aikaa äidin kanssa ihan kahden. Päästyämme takaisin äidille söimme ja menimme päiväunille.

Aksu haki minut puoli kuuden aikaan ja lähdimme kotiin. Kävimme matkalla kaupassa, ja kotona suihkussa. Lähdimme vielä uskilaan, koska Tuula lupasi tehdä makaronilaatikkoa meille. Menimme sinne ja tein anopin kanssa ruokaa. Saimme mahat täyteen ja lähdimme kotiin. Olin kotona niin loppu, että oma sänky kuulosti todella hyvältä <3

Lapsenlikkana ja 15+0!

06:00 herätyskello soi ja tuttuun tapaan karmaiseva aamu alkaa. Hetken kooman jälkeen sain itseni hereille ja tuossa tuokiossa olinkin jo valmis.

Lähdimme 07:30 ajamaan äitille viialaan. Aksun kanssa aamut ovat tavallaan masentavia ja tavallaan taas niin koomisia että niitä ei muut ymmärrä. Meille kummallekkaan aamut ei ole ihan se thing. Istumme yleensä melkein viialaan asti hiljaa autossa ja ehkä kuuntelemme musiikkia. Se johtunee siitä etten uskalla sanoa sanaakaan kun ei tiedä onko se toinen vain tosi aamukoomassa vai vihainen. Saatamme pari sanaa vaihtaa ennenkuin olemma perillä ja on minun aika nousta autosta. Ei niillä sanoilla ole väliä, mutta aina kun eroamme viimeiset sanat ovat "Rakastan sinua". Kolme mailman suurinta sanaa.

Äidillä oli melkoinen hulina päällä. Tosin se ei varmasti tule kenellekkää yllätyksenä kun talossa on kolme vilkasta lasta. Molemmat veljeni tosin sairastavat influenssaa joten suurin virta oli taltutettu sillä. Huomasi hyvin että pojat ovat kipeitä,kun marinasta ja räninästä ei meinannut tulla loppua. Päivän madellessa eteenpäin odotin vain koska pääsen nukkumaan, ei omakaan olo niin hääppöinen vieläkään ole. Pian kello oli 12:00 ja pääsin vihdoin päikkäreille ja nukuinkin melkein kaksi tuntia. Vielä oli aikaa äidillä oloon kaksi ja puoli tuntia, jonka käytimme frozenin parissa.

Pääsin kotiin viiden jälkeen ja päätin perata kaikki Papulle hommatut vaatteet. Sain kulutettua hyvin koko illan sen parissa. Nyt olen ihan valmista kamaa nukkumaan.

Hyvää yötä xoxo!

Perheen parissa 14+6!


Joo eli tosissaan oltiin Aksun vanhemmilla yökylässä uskilassa. Päästiin Papun kanssa oikein kunnolla saunomaan ja sai vaan tsillailla ja mennä nukkumaan tietäen ettei aamulla kurkku ole kuin saharan aavikko.

Aksu laittoi itselleen herätyskellon aamuksi kello 09:00, joka kuitenkin koitui meikäläisen heräämisajaksi Aksun sijaan. Nousin ylös ja hiippailin Ruskan kanssa alakertaan. Tuula kömpi perässä kymmenisen minuutia minun jälkeeni. Istuimme ruokapöydän ääressä joimme kahvia ja söimme aamiaista. Meillä oli hyvä hetki kahden ennen kuin miehet heräsivät. Aksun kaveri Juuso tuli kymmenen aikaan uskilaan ja he lähtivät Aksun kanssa ajamaan jäälle. Toisaalta olen sydän kylmänä kun hän lähtee ajamaan crossia, mutta toisaalta se on hänen harrastuksensa joten minkä sille mahtaa. Tuli vain hauskasti mieleen kuinka sydän on sitten jäässä kun Papu saa mopokortin/ajokortin. Pipsa haki minut kahdentoista jälkeen tallille, jossa menikin sitten koko ilta.

Pipsalla on taas oma heppa ja sitä kävimme liikuttamassa. Oikeastaan olen jo kertonut siitä hevosesta täällä. Samaa hevosta kävimme sielä pohjoiskarjalassa katsomassa. Let's Fly eli Fly eli Lucifer on nyt kotiutunut valkeakoskelle. Itse en harmikseni voi vielä kokeilla sitä, koska en halua että mtään pahaa tapahtuu Papulle. Sain katsoa ja kuvata kuitenkin Pipsan ja Luciferin menoa. Olimme aikamme tallilla ja lähdin kotiin.

Yritin tehdä kotona makaronilaatikkoa, joka meni pieleen. Tuli taas todistettua, että kannattaa lukea ohjeet kunnolla ennenkuin alkaa touhuta. No ei muuta kun ranskalaiset ja kalapuikot uuniin. Saatiin syötyä ja sitten nukkumaan. Aamulla pääsee sitten äidille,

Seksikkyys on myös raskaanaolevien oikeus 14+5!

Heräsin 06.30 ihan pirteänä. Tosin kurkku oli niin kipeä ettei niellä voinut. Keitin kahvia ja koitin saada Aksua hereille, mutta turhaan. Katselin pari jaksoa siskonpetiä ja ajattelin Aksua katsellessani, että on pakko mennä nukkumaan takaisin. 

Heräsimme puoli yksitoista ja lähdimme pikaisesti kauppaan. Aksu lähti kaupan jälkeen hallille ja minä jäin kotiin siivoamaan. Aina välillä tuli sellaine olo että päässä pyöri ja silmissä näkyi otavan tähdistö. Silloin ei auttanut kuin kaatua sänkyyn ja maata paikallaan. Kotona osaa olla tylsää mutta olen myös oppinut tänäänn jotain.

Raskaana oleva nainen voi olla seksikäs, vaikka maha olisi kuinka iso. Ei juuri ole kiinnostanut omaa naamaa tai tukkaa sen enempää laittamaan kun aina ajattelen, että minä olen raskaana ja vain se näkyy ulospäin. Tänään tajusin olevan ihan väärässä. 

Meikkasin pitkästä aikaan ja laitoin hiukseni kerrankin nätisti. Puin päälleni seksikkäät alusvaatteet ja niiden päälle vain pitkän shaalin. Katsoin itseäni peilistä ja sitten sen tajusin. Myös muut piirteet raskaana olevassa naisessa saavat oikeutensa kun niihin panostaa. Raskausmaha on itsessään kaunis. ja sen sisällä oleva lapsi on kaunis asia. Pienellä meikillä ja avonaisilla vaatteilla minäkin kolmannella kuulla oleva 20-vuotias nuori äidin alku sain itsestäni omaan silmään seksikkään. 

Kannattaa aina ajatella, myös näin. Vaikka olen äiti ei minun tarvitse olla täysin kulahtanut. Eihän sitä aina jaksa laittaa itseänsä, mutta kun johonkin lähtee ihan pienellä toimenpiteellä kolme yötä valvonut äiti saa ihan uuden ilmeen. Joku voi sanoa etten voi vielä tietää koska vasta odotan lasta. Teille negatiiviset vuoden äidit kerron jotain. Olen vanhin lapsista. Olen ollut sivusta seuraajana viiden lapsen äidin arjessaa. Sitä kun äiti herää silmät tikuilla avaten yöllä kolmen vartin unien jälkeen kun toinen lapsi tekee hampaita ja toisella on korvatulehdus. Hän nousee paijaamaan lapsiaan ja ottaa heidät syliin. Tämä äiti tietää että herätykseen on enään yksi tunti ja hän on todella väsynyt kun lähtee tapaamaan ystäviään lasten kanssa. Kuitenkin hän pukee kolme lastaan ja itsensä. Tämä äiti laittaa itsensä myös kauniksi eikä kukaan huomaa kuinka hän on yöllä nukkunut vain yhden tunnin. Tämä äiti selviää päivästä toiseen kahden alle kouluikäisen pojan, yhden ekaluokkalaisen tytön sekä pahan murkkuikäisen pojan kanssa joka päivä ja näyttää hyvältä kun lähtee jonnekkin. Viides eli puuttuva lapsi olen minä. Asun omassa kodissa ja edellämainittu tarina äidistä on minun omasta äidistäni.
Joten enköhän minäkin jotain tiedä <3

Kakka olo ja 14+4!

 Voihan perjantai aamu. Kurkku tosi kipee ja kauhee yskä. Mutta pakko nousta ylös. Eipä tästä päivästä oikein muuta tullu ku oli vaa tosi karmee olo. Katsoin sentään koko bambin alusta loppuun, eikä ees itkettänyt vaikka äitibambi ammuttiin.

Kävin uskilassa Aksun kanssa. Olimme siellä parisen tuntia kunnes Pipsa soitti.

Lähdimme koskiin ja menin siiville Pipan kanssa. Söimme mahat täyteen ja lähdimme kylälle pörräämään. Loppu illasta heitimme Pipsan poikaystävän ja hänen kaverinsa baariin ja sitten Pipsa heitti minut kotiin. 

Aksun tultua kotiin lähdimme vielä jaskalta hakemaan ruokaa hänelle. Kotona siskonpetiä ja sairastelua. 

Tylsä teksti tylsästä päivästä. 

HOURULA VALKEAKOSKI ja 14+3!

Kuinka yks flunssa voi viedä kaiken. Voimat ja halun nousta sängystä.

Onneksi Roosa lupasi lähteä kahville. Edessä olikin sitten 20minuutin pikkulenkki kylälle. Aina välillä tuntui kun happi loppuisi kokonaan ja kunto vain loppuisi. Lähdin matkaan lämpöisillä vaatteilla, mutta kopio uggit olivat virhe valinta. Pitoa kenkien pohjan ja maan välillä ei juurikaan ollut, joten oikeastaan luistelin kotoa kylälle. Päästyäni perille oli pakko istua ja puhaltaa. Sain odottaa Roosaa jonkusen aikaa, mutta se ei haitannut sain hengitykseni tasaantumaan. Menimme Roosan kanssa cafe mioon kahville. Mikä olisi voinut kruunata lenkin paremmin kuin kuuma kaakao ja muna anjovis leipä? No ei mikään. Nautin siis herkkuja hyvässä seurassa.

Roosa heitti minut kahvittelun jälkeen kotiin ja aloin valmistautua asuntonäyttöön.

Tosiaan lähdimme katsomaan yhteistä kotia kärjenniemeen. Talo näytti ihastuttavalta ilmoituksessa, mutta todellisuus oli toinen. Ei voi sanoa että talo olisi ollut fiasko, mutta ei vastannut kuvia oikein mitenkäänn päin. Huoneet olivat tosi pieniä ja kylppärissä on paljon kosteutta ja hormi halki. Joten koko pesuhuone menee uusiksi. Myös lastenhuone vaatii laajennusta ja maalia. Jos talon halvalla saa niin tottakai saamme sen oman näköiseksi. Tänne kaksioon emme kolmisteen mahdu se on varma.

Lähdettyämme näytöstä kävimme hesessä ja kotoa hakemassa nipsuja. Siis anoppi askartelee tölkin nipsuista vaikka mitä. Syötyämme lähdimme uskilaan puhumaan talosta ja kahvittelemaan.

Maalla on kolme koiraa Saana, Verna ja Ruska. Saana ja Verna ovat sisaruksia ja sekarotuisia, ja Ruska on berninpaimenkoira. Kaikki niin omia persooniaan ja omalla tavalla hellyyttäviä. Harvoin saa hyvää kuvaa mutta sain napattua vauhtikaksikosta nopeat kuvat.

Kotona möllöttelyä, sairastamista ja lovee <3

Aki meni aikaisn nukkumaan ja minä jäin katsomaan Herkulesta :)

Sairastupa valkeakoski 14+2!

Sain vaivoin nukuttua kymmeneen. Taas yhtä särkyä ja räkää. Mistähän tämmönen pöpö tullu kun oon koko talven pukeutunut lämpösesti?

Onneksi Kata tuli piristämään ja hengaili kanssani lähemmäs tunnin. Ihana kun täällä käy joskus joku. On niin kovin hiljaista ja kalmaa kun kaikki päivät möllötät tietokoneen kanssa. Odotan niin Papua jo kotiin. Sen jälkeen ei pitäisi olla hiljaista ja tylsää.

Vanha ystävä Nico kävi myös kahvilla ja näin Minnaa kanssa.

Aksu tuli kotiin ja sanoi että on kipeä olo. Emme liikkuneet kotoa minnekkään vaan möllötimme kotona.

Minä pelasin wiitä ja Aksu nukkui. Ilta vetelehti kymmeneen ja mikään ei kiinnostanut. Päätin 10 että nyt rittää ja kömmin kullan kainaloon nukkumaan <3

Ihana flunssa 14+1!

Kiva herätä siihen kun ääntä ei tuu ja kurkkuun sattuu niin paljon, että ei voi niellä. Lojuin sängyssä kipeänä miltein koko päivän.

Jossain kohtaa oli pakko hommata kyyti kauppaan. En tiennyt edes mitä sieltä haluan mutta pakko oli päästä. Ostin paljon tuoremehua ja juustonaksuja. Päivä raahautui eteenpäin. Olin kolmen aikaan täysin varma, että olen kuumeessa. Mittari näytti kuitenkin 35.6 joten ei ollut lämpöä. Menin nukkumaan ja heräsin kun Aksu tuli kotiin. 

Hän kävi suihkussa ja lähdimme uskilaan. Kävin matkalla apteekissa ostamassa 100g kortisonia. Tuntuu kuin se olisi vienyt pahimman kutinan tästä ihottumasta. Syön kuurina heinixiä ja illalla rasvon kortisonilla. Helkkari tämmöisiä kun ei niistä ota selvää. 

Kävimme siis taas jälleen uskilassa ja tulimme kaupan kautta kotiin. Vein myös sosiaalitoimeen 18 sivua tiliotteita. Kyllä on köyhän arki kamalaa. Kotiin päästyäni oli vielä pakko alkaa keittelemään perunamuusia ja nakki soosia. Huh huh koskahan pääsee maate?

Boooooring 14+0!

Hah ekan kerran olin ylhäällä kun Aksu lähti töihin. Tosin vain sen aikaa kun hän meni starttaamaan mersua.Vähä itseänikin jännitti lähteekö se ollenkaan käymään. Mutta kuultuani kehräävän dieselin palasin takaisin pilkkujen sekaan. Sain onneksi nukuttua kymmeneen ja makoilin siitä vielä tunnin eteenpäin.

Kata soitti että keitänkö kahvia ja tottakai seura minulle kelpasi. Joimme kahvia ja juorusimme. Kata kuuluu ystävistäni siihen kastiin, että luottamus on 100% ja olemme parhaita kaveruksia. Emme nää  usein, mutta kun näemme tuntuu kuin viimekerta olisi ollut eilen. Harva ystävä on enään niin iso osa elämääni kun hän. Kävimme myös hesessä syömässä. Minun piti siis tosiaan pudottaa kiloja neuvolatädin mieliksi, mutta äkillinen tapponälkä vei myös tänään voiton.

Kun Kata lähti menin päiväunille. Nukuin lähes siihen asti kun Aksu tuli kotiin. Möllötimme kahdestaan hetken ja lähdimme apteekin kautta uskilaan. Minun oli pakko hakea heinixiä ja kortisonia. Soitin siis tästä rutosta neuvolaan ja täti sanoi että koitetaan ensin hoitaa allergisena reaktiona katsotaan uudestaan jos ei tepsi. Otin uskilassa jo heinixin. Tutustuimme anoppini Tuulan kanssa Aksun neuvolakorttiin. Olisi kiva lukea niitä, jos niistä saisi joku selvää. Satunnaisia sanoja saattaa ymmärtää pitkän lauseen seasta. Miksei niitä voi kirjoittaa tikkukirjaimilla niin että muutkin saisivat selvää?

Kävimme koskiin tultuamme leikkimässä autotohtoreita Aksun kaverille. Tai siis Aksu oli tohtori ja minä laiska sairaanhoitaja, joka istui autossa. Tulimme kotiin ja kävin suihkussa. Aksu rasvoi minut ja nyt jään jännittämään onko siitä kortisonista mitään apua.