Koko ajan tekisi mieli vain painaa pää tyynyyn ja nukkua ja nukkua ja nukkua. Onneksi suurin pahoinvointi on takana päin. Aamuisin pääsee jopa ylös sängystä ilman että joutuu juoksemaan vessaan oksentamaan.
Kerrankin kun saa nukkua Aatun kanssa pitkään aamuisin, nii se pitää tehdä. Pipa soitti yhden aikaan ja kysyi mukaansa liikuttamaan ystävänsä hevosta. Minä lähdin siis tallille ja Aatu hallille.
Päätimme vain juoksuttaa Voodyn liinassa, mutta hevonen oli täysin eri mieltä. Alku sujui ongelmitta, mutta sitten Voody sekosi päästään ja kiskoi itsensä irti Pipan kädestä ja ryntäsi täysiä takaisin tallia kohti. Onneksi ketään ei sattunut. Voody sai juoksutusliinan ja suitset hajalle, mutta mielummin ne kun jotain isoa ja kallista, tai ihmisiä. Päätimme kuitenkin ettei se vielä voi mennä tarhaan, koska se puuskutti ja oli vielä ns tolaltaan. Menimme kentälle kävelemään ja rauhoittumaan.
Kentän laidalla oli muutama tarha ja yhdessä niistä seisoskeli voikko mini shetlanninponi. Rakastuin siihen kuinka pieni ja kaunis se oli. Aikamme käveltyä veimme Voodyn tallin kautta tarhaan ja lähdimme kotiin.
Aatu tuli kotiin ja kävimme pikaisesti uskilassa. Keroin vihdoin Tuulalle, Tuula oli innoissaan, mutta samalla pettynyt kun sai vasta nyt tietää. En halunnut loukata, joten en viitsinyt kertoa todellista syytä miksi vasta nyt.Anu ja Jaska tulivat illalla seitsemän maissa ja lähtivät kahdelta yöllä. Pelasimme koko illan wiitä. Meillä oli taas niin hauskaa. On ihanaa kun on iso perhe ja tuollaisia ystäviä.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti