Mietteitä 16+4!

Mietteiden aiheena synntys.

Aika kuluu paljon nopeammin mitä kuvittelisi. Ihan kun olisin eilen soittanut neuvolaan ja kertonut onnistuneesta hedelmöityksestä ja nyt ensijännitys ekasta neuvolasta olisi päällä. Tosin olen viikolla kuusitoista ja odotan neuvola 4 kuukauden rituaalineuvolaa. Ensi kuussa tulee puoliväli vastaan ja menemme rakenneultraan. Siitä jäljellä puolet eli loppurutistus. Ajattelin siis alkavan raskausviikon 17 kunniaksi kirjoittaa ensi ajatuksia lähestyvästä synntyksestä.

Olen elämäni aikana kokenut neljä keskenmenoa, joista yksi on ollut tahallinen raskaus ja muut sellaisia joissa pillerit ovat pettäneet. Kaksi kivuliasta ja kaksi helppoa.

Helpot ovat käyneet samalla kun olen käynyt vessassa. Kuulunut vain lumpsahdus ja sitten vasta olen tajunnut asian. Olen syönyt raskauden aikana pillereitä ja käyttänyt alkoholia. Tosin näiden raskauksien ainaka en ole tiennyt olevani raskaana ja en tiedä olisinko voinut tuolloin olla äiti.

Vaikeat ovat alkaneet ensin kuukautisina. Vuoto on ollut todella runsasta ja kärjistynyt järkyttäviin supistuksiin ja ponnistamisen tarpeeseen. Ensimmäisellä kerralla heräsin yöllä siihen kipuun ja huomasin sänkyni joka lainehti verestä. Päätin mennä suihkuun, koska kuuman veden laskeminen helpottaa ainakin minulla kuukautiskipuja. Makasin veden alla ja ponnistelin. Supistukset säännöllistyivät noin varttiin vuodin verta kuin seula, Kun supistukset tulivat viidenh minuutin välein aloin jopa oksentaa. Pikkuveljeni oli myös hereillä kanssani ja toi minulle appelsiinimehua. Viimeisen ponnistuksen jälkeen jalkojeni välissä oli 10cm pitkä verinen läjä. Saatoin erottaa siitä pienet piirteet, jotka muistuttivat ihmistä. Pidin sitä kämmenieni sisällä ja mietin äsken tapahtunutta. Päätin kuitenkin hävittää sen etten joudu tilille äidille. Vielä viimeinen supistus ja jälkeiset ulkona. Kun olin lataunut hieman menin sänkyyn makaamaan sanoin äidille että ole vatsataudissa ja päällä vielä karmeat kuuakutiset ja sain jäädä sänkyyn. Minulla oli olemassa pari kuvaa "hänestä", mutta ne tuhoutuivat kännykäni mukana, Tästä keskenmenosta alkoi kolmen vuoden kierre. Syytin itseäni tapahtuneesta ja ajattelin etten ikinä saa lasta tämän jälkeen. Kunnes.

Tein positiivisen raskaustestin 02.09.2015. Päätin olla uskomatta siihen mutta 06.09.2015 tein uuden ja tällä kertaa vahvemman. Ostin clearblue testin ja tein sen 08.09.2015 aamulla ja tulos oli "raskaana 2-3 viikkoa". Olin elämäni onnellisin odotin vauvaa. Elämäni koki täydellisen murskautumisen kun aloin 28.0.2015 tuhurttelemaan ruskeaa vuotoa. Soitin neuvolaan ja sanoivat sen olevan normaalia. Tuhru lisääntyi päivä päivältä kunnes 30.09.2015 vuoto oli täysin kirkasta verta. Yksi side meni puolessa tunnissa ja kivut olivat kamalia. Yö meni "synnyttäessä". Ravasin väliä sänky, suihku ja vessa. Verta vain tuli ja tuli. Siteeseen oli sitten jäänyt pienen pieni "vauva" mutta en pystynyt sitä katsomaan. Itkun sekainen kipukohtaus sen kuin vain jatkui. Otin kaksi grammasta panadolia ja niiden voimalla nukkumaan.. Seuraavat viikot ravasin verikokeissa mittaamassa hCG-arvoa. Sain virallisen tuloksen hCG alle 5 16.10.2015 ja siihen päättyi lopullisesti tämä raskaus.

Nyt olen viikolla 16+4 ja pelko tulevasta synnytyksestä on korkea. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pääsen 5 kuukauden päästä synnyttämään meille tervettä lasta <3