Alkaa tää mutsi oleen elävien kirjoissa 15+4!

Aamulla oli ihan kiva olla vaikkakin vähän kurkku vielä kipeä. Heräsin yhdentoista aikoihin ja tein päätöksen, että tänään vaihdetaan makkarin järjestys. Yksin en uskalla alkaa rahtaamaan ettei satu mitään. Olen ihastunut sellaiseen sarjaan kun Touch. Sitä tässä tulee katsottua kun Aksu on töissä. Huomaan jo jopa jotain himoja. Ässämix namit ja jäätelö mutta toisaala sipsit ja naksut. Ei ainakaan niiden perusteella voi päätellä kumpi Papu on. 

Helmikuussa vasta neuvola, toivottavasti kuuntelevat sydänäänet saa henkisesti taas hyvän olon. 

Kirjoitellaas taas jotain ajatuksia päästä.

Äidit! 

Onko teillä parisuhteesa, avo- tai avioliitossa samanlaisia tilanteita. Minua on pitkään jo ärsyttänyt sellainen asia kun väsymys. Päiväni ovat pitkiä ja tylsiä kun olen työttömänä. Olen kotona aamusta iltaan useimmite yksin. Joskus saattaa käydä tsäkä, että joku tulee käymään ja vie minua kauppaan yms. Minulla kun ei ole korttia tai autoa päiväni ovat pitkiä ja kodin täyteisiä. Toivoisin että kun Aksu tulee kotiin me tekisimme jotain kivaa yhdessä vielä kun kahdestaan olo aika on rajatonta. Useimmiten illat menevät siihen, että Aksu tulee kotiin viiden jälkeen ja lyhistyy sänkyyn. Hän taistelee unta vastaan ja lopulta nukahtaa. Minä en nuku kun harvoin päivisin ja kun hän nukkuu niin minä siivoan tai teen jotain muuta valveilla. Kun hän herää on minun aikani  mennä nukkumaan ja hän on pirteä kun peippo. Emme ole aikoihin tehnyt mitään erityistä kaksin. Olisi kiva joskus ihan spontaanisti lähteä vaikka leffaan tai kylpylään. Mennä johonkin muualle kun hesburgerin kautta uskilaan. Mennä katsomaan jääautoilua tai muuta. Alkaa kaavat jo nyt kangistua. Olen todella onnellinen edelleen hänen kanssaan, mutta silti se yhteinen kiva on jo taaksejäänyttä. Olen yrittänyt ehdottaa spontaania matkaa vaikka johinkin hotelliin yöksi tai muuta, mutta aina sama vastaus "niin olishan se ihan kiva". Kuitenkin perjantait, lauantait, ja sunnuntait ovat kaikki samanlaisia kun viikonpäivät.. ainakin minulle. En enää tiedä miten kysyä tai pyytää jotain muuta kun tätä samaa. Toivottavasti hänkin pian ymmärtää, että tämä kotona olo näiden seinien sisällä olo saa minut ahdistumaan todenteolla. Kun lapsi syntyy minun arkeni onneksi muuttuu, mutta sitten sitä kaksin aikaa on vieläkin vähemmän. Kivaa täytyisi pitää nyt!