Tänään olimme anopin kanssa päättäneet viedä "vähän pulloja". Olemme tehneet sopimuksen että pullorahat käytetään vauvaan. Menimme lidliin ja otimme ostoskärryihin varmaan kymmenisen kappaletta pieniä pusseja ja yhden ison jätesäkin. Palauttelimme kaikessa rauhassa pulloja ja loppusummaksi kertyi 99.00€. Taas saimme siis lähemmäs 110€ papurahastoa.. Kävimme yhdessä kaupassa ja lähdimme uskilaan. Teimme eväitä jo odottelimme miehiä. Kun miehet tulivat lähdimme mökille grillaamaan ja katsomaan kun Aksu ajaa mopolla. Oli pitkästä aikaa mukava istua grillin ääressä haistella savua ja odottaa lämmintä makkaraa. Vaikka en juuri makkaran ystävä ole niin suussasulava valkosipuli homejuusto makkara suri suuhun. Saimme mahat täyteen ja päätimme lähteä takaisin mammalle juomaan kahvia ja herkuttelemaan patonkeja. Sain itse kuumaa kaakaota ja patonkia. Istuimme uskilassa ihan koko illan. Rakastan olla sielä sielu ja hermo lepää <3
Nappasin tekstin vanhasta blogistani. Abortti ja keskenmeno ovat olleet pinnalla äitien keskuudessa ja ajattelin kertoa vähän omista kokemuksistani.
Vuosi 2011. Minun tuli syksyllä aloittaa opinnot ammattikoulussa ammattistartilla. Ammattistartti on ikäänkuin kymppiluokka, mutta ammattikouluun valmistava. Olin seurustellut saman pojan kanssa jo yli kaksi vuotta ja ollut jopa kihloissa vuoden. Luulin silloin olevani niin rakastunut, että hänen kanssaan olen koko lopun elämäni. Kunnes koitti ensimmäinen koulupäivä. Luokan ovesta astui poika hän katsoi suoraan silmiini ja minä häneen. Se oli siinä se riitti olin hänen. Meille tulikin suhde joka kesti yhteensä neljä vuotta. Tosin meillä oli sellaista onoffia että se jätti jäljen jos toisen. Aina välillä olimme toisien kanssa yhdessä, mutta aina löydyimme samasta sängystä. Tulin vahingossa vuonna 2012 raskaaksi ja sain keskenmenon. Minun oli tosi vaikea hyväksyä asiaa. Aloin uskoa yliluonnollisiin asioihin kuten. Sain keskenmenon 11.02.12 eli 112 joka on yleinen hätänumero. Veljeni syntyi kellotarkasti tasan kuukautta myöhemmin 11.3. Päätin että menehtynyt sikiö oli poika ja nimesin hänet Miloksi. Veljeni taas puolestaan on Wilbert alku Wil on sama kuin Mil jos kääntää wn ympäri. Ajattelin tämän olevan merkki ylempää ja että veljeni sielu on minun lapseni. Meillä on edelleen erityinen side jonka olen saanut aikaan vainn yhden veljen kanssa kolmesta. Ehkä se oli merkki ehkä ei. Jos keskenmenoa jää liikaa murehtimaan niin siitä tulee äkkiä kierre josta ei ole helppo päästä yli. Minulla kesti kolme vuotta ennekuin tajusin että elämän on jatkuttava. Vein jouluisin haudalle kynttilän muualle haudattujen hautausmaalle ja joka vuosi 11.2 oli surun päivä.yosin se auttoi minua itseäni jatkamaan elämää ja nyt kun täysin olen päässyt asiasta yli odotan lastani kotiin <3 Olen onnellinen näin ja monta kokemusta rikkaampana jatkan elämääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti