En tiedä mikä aamulla vaivasi. Tuntui että alkuraskauden kamala pahoinvointi oli tullut takaisin. Jokainen kerta kun yritin nousta sängystä tuntui että pyörryn, ja jos pääsin pyörtymättä ylös seuraava tuntemus oli että oksennan. Yritin syödä ruokaa, mutta se kasvatti oksettamista. Seuraavaksi kokeilin makeata suklaata ja limpparia, mutta paha olo ei kain hävinnyt. Vein roskat ja viivyin ulkona hetken toivoen että se olo helpottaisi. Vaan kun ei.. Päätin pukea vaatteet päälle ja lähteä Minnan kanssa tallille, olosta huolimatta. Päätimme hakea lidlistä matkaevästä, ostin sitten kaksi pussia karkkia limpparia ja yhden donitsin. Sain jopa oloni hieman paremmaksi.
Saavuimme risteykseen josta Minnan tallille käännytään. Pysähdyimme tien reunaan odottamaan että vastaan tuleva auto pääsee ensin. Seuraava muistikuva on se kun Minna sanoo..Minna: "Mitä helvettiä!"
Samassa joku auto ajaa kylkeemme.
Sain sanotuksi vain..
Minä: "Mitä tapahtu?"
Onneksi kuski oli rehellinen ja pysähtyi tien reunaan ja nousimme katsomaan vahingot. Minnan auton vasen kylki oli koko matkalta täynnä naarmua ja sekä etu että takalokarin kaari vahingoittui. Toisessa autossa vahinkoa kärsi etulokari ja etupuskuri kahdesta kohdasta. Kuvasin molemmat autot vakuutusyhtiötä varten ja Minna otti kuskin tiedot ylös. Todella asiallinen mies tämä joka ajoi päin. Myönsi syyllisyytensä ihan arvokkaasti ja sanoi että tehdään ilmoitukset, antoi oman ajokorttinsa jotta Minna sai ottaa oikeat henkilötiedot ylös. Hatun nosto hänelle! Lähdimme jatkamaan matkaa tallille ja puhuimme tapahtuneesta. Mietimme kuinka onnekkaita olimme ettei sattunut mitään,eikä tullut henkilövahinkoja. Onni onnettomuudessa oli se että auto ajoi vain kylkeä pitkin. Jos auto olisi ajanut peräämme olisi voinut käydä liian kova tälli ja varsinkin kun itse olen vielä raskaana. Tai jos auto olisi ajanut päin kylkeä eikä sitä pitkin niin Minna olisi saanut kovaa kyytiä. Onneksi selvisimme vähällä ja auto sai myös vain pintanaarmuja.
Lähdimme tallille ja teimme tallihommat. Minna siivosi karsinat ja minä vein aina siivottuun karsinaan heinät vedet ja pari leipää. Laitoin Fannin Minnalle kuntoon ja hän meni ensin. Katselin kun M&F menivät kiitolaukkaa tiellä ja odotin koska pääsisin itse selkään. Minnan lopetettua kapusin selkään. Fanni oli jo valmiiksi ihan kiihtynyt ja puuskutti, mutta se ei meidän menoa haitannut menimme 20minuuttia reipasta ravia ja vielä päälle 10minuutin kävelylenkki, jotta poni lopettaa puuskuttamisen. Kun minä ratsastin Minna juoksutti Pablon. Kun tulin takaisin tallin lähelle niin veimme konit sisälle ja ruokimme ne ja lähdimme ajamaan kotia kohti. Olipas tapahtumarikas päivä. Näitä lisää :)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti