Pari askelta takaisin 12+3!

Herätyskelloni oli kuudelta aamulla siyä mieltä, että herää, nouse ylös ja lähde äitille. Onneksi aamu ei tuottanut tuskaa lähes ollenkaan ja olin jo vartin yli kuusi valmis lähtemään vaikka puoli seitsemään oli aikaa.

Äidille päästyäni tajusin, että vuhdoin me saadaan viettöö aikaa ihan oikeasti kaksin. Joimme kahvia ja juttelimme kaikesta mistä äiti ja tytär ikinä keksiikään puhua. Laittauduimme yhdessä ja opetin äitiä jopa tekemään kiharoita suoristusraudalla. Lähdimme 10.45 kävelemään juna-asemaa kohden. Pihalla on lumettomuudesta huolimatta. Junamatka kesti noin 20min ja pääsimme tampereelle,

Ensin kävimme hoitamassa asioita kelassa, Luoja kuinka paljon sielä oli ihmisiä, tuntui ettei koskaan tule meidän vuoro. Onneksi pian tuli asiakkaan numero 28 vuoro eli meidän vuoro. Asioimme hetken aikaa ja lähdimme. Seuraavaksi ruokaa. Menimme stokkalle robertscoffeeseen syömään. Otin ruisleivän ja kaakaon. En ole koskaan juonut yhtä hyvää kaakaota. Kaakaon päällä oli kermavaaahtoa ja suklaakastiketta. Päätimme käydä vielä koskikeskuksessa kun aikaa oli vielä lähes kaksi tuntia. Ei tähän kroppaan kamalasti vaatteita enään löydy, mutta tulipahan oltua.

Menimme terveystaloon 40minuutia ajoissa,ja toisaalta ihan hyvä. Sain rauhassa käydä pissalla ja vaan istua ja rauhoittua. Kätilö pyysi meidät sisään noin kymmenen yli kolme. Hän täytti neuvolakorttini ja sanoi että otetaan mahan päältä ensin kuvaa. Saimmekin nähdä hänet ja pienen sydämen, joka löi. Papu oli oikein tosi reipas ja päätti nukkua koko käynnin ajan. Mistä lie perinyt unenlahjansa. Kävin puolessa välin pissalla ja tällä maagisella hetkellä Papu oli kääntänyt selän mahaa kohden. Kätilö laski riskiluvut downista ja muista kromosomi poikkeamista, mutta jokainen tulos oli toistaan matalampi ja riski poikkeavuuksiin on matala. Saimme onneksi tallennettua kuvan naamasta. Pääsimme lähtemään noin varttia vaille neljä ja saimme heti bussin.

Lähdimme hervantaan hakemaan poikia ja veimme Aatun kanssa äidin ja pojat kotiin. Lähdimme itse myös kotiin ja valistautumaan iltaan. Kävin suihkussa ja söin. Sitten aloin laittaa itdeäni kuntoon. Sitten matkaan.

Ensin menimme Pipan juo. Siellä oli Minna ja Juuso ja Pipa, Jotain bileiden tynkää ja herkkuja. Tosin oma bileintoni jäi kahteen viivaan aikaa sitten. Istuimme tovin ja muut pelasivat juomapeliä, ja minä katselin. Tovin kuluttua Anu haki meidät uskilaan, jossa oli ystävämme Tuulian tuparit. Ihmisiä oli paljon ja suurin osa heistä oli minulle vieraita. Vietimme oikein mukvaa tunneltaa siellä ja jäin melkein kaikille kiinni, että olen raskaana. Lähdimme Anun ja Jaskan ja Aatun kanssa noin puoliltaöin Aatun kaverille Janille. Kävimme uskilan lavalla ampumassa ostamani raketit ja lähdimme. Jani sai heti tietää että odotan vauvaa, eikä tilanne siis ollut lainkaan kiusallinen. Olimme sielä puoli kolmeen asti aamulla ja sitten tulimme kotiin nukkumaan. Semmoinen uusvuosi 2016! kohti tammikuuta ja uutta vuotta ja elämää.

Heppakamoja ja 12+3!

Yritin nukkua niiiin pitkään kun vain mahdollista, mutta turhaan. Äiti herätti puhelullaan kello kymmenen. Puhelun viimeinen lause "Jatka unia".. ei ihan kohdallani toiminut. Nousin siis ylös, ja aloin pommittamaan Pipaa. Hän kysyi mukaansa Horzeen ostakaan Luciferille tarvikkeita. Tottakai suostuin, jotta pääsen täältä kämpästä ulos.

Kävimme ensin syömässä hesburgerissa ja sitten lähdimme matkaan. Ylöjärvelle päästyämme päätimme suosiolla ottaa kärryt, koska ostettavaa oli. Mitä kaikkea hevonen aluksi tarvii puuttui. Löysimme ensin suloiset toffeen väriset suojat kumpiinkin jalkoihin sekä hienot timanttipintelit. Jatkoimme eteenpäin ja kärryihin tuli pari harjaa ja kolme erilaista pulloa. Kylmälinimenttiä, Arnikaa ja harjanselvitysainetta. Takaisin alkupäähän ja kärryihin riimu ja naru. Loimen etsiminen tuotti tuskaa, mutta löysimme sopivan kokoisen ja näköisen. Vielä yksi raippa mukaan ja ostokset oli tehty. Menimme vielä ideaparkkiin ja minimaniin, mutta ainoa mitä mukaan tarttui oli raketit ja pari säilytyslaatikkoa. Ajattelin ostaa pari paukkua kun en juoda voi, että on jotain mitä odottaa. Siinä samalla unohdin käsistäni Pipan ostamat säilytyslaatikot ideaparkkiin. Ei auttanut muu kuin lähteä takaisin kun Aatu tuli kotiin. Onneksi kukaan ei ollut vienyt niitä vaan ne olivat samassa paikassa mihin ne jäivät. Nyt kotona siivousta ja kostoa, YLLÄTYS ! ;)

Sain siivottua ja innostuin niin, että pesin vessan lattian ja jopa vessanpöntön. Mitä kaikkea onkaan pesukoneen alunen imenyt melkein kolmen vuoden sisällä. Turvetta, pölyä, sormuksen, suklaapaperin ja vielä paljon sokeritoukkia. Alkaa mietityttämään miksi niitä toukkia on.. nehän elävät kosteuden eli homeen läheisyydessä. Taitaa olla jo aika muuttaa, ettei se mahdollinen home aiheuta mitään. 

Huomenna laatuaikaa äidin kanssa ja ultraääni <3 Toivottavasti Papu voi yhtä hyvin kun äiti <3

Turvottaa ja 12+2!

Taas sen huomaa kuinka yksinäsyys saa pahat ajatukset pintaan. Toisaalta toivoisin olevani töissä, mutta toisaalta en halua tehdä mitään rankkaa joka voi vahingoittaa vauvaa. Yksinäisyys ei vain oikein sovi minulle. 

Pipa soitti ja pyysi kanssaan lempäälään siiville. Aikaisemmissa teksteissä olen kertonut että siivet ei ihan ole minun juttuni, mutta Pipan kanssa aikaa ei koskaan ole tarpeeksi. Sain myös tänään nähdä Pipan isän uuden bernivauvan. Voi kuinka voi pieni koiruus olla niin hurmaava ja ihana. Siinä silitellessä oma haukkukuume senkuin vain kasvoi. Siinä olisi seuraa ja tekemistä. Kerrostalo ei vain ole isolle rodulle hyvä paikka, joten jos hankitaan niin rodun on oltava pieni.

Kävimme siis lempäälässä villihanhessa siivillä. Ruoka oli vielä kamalampaa kun koskissa. Ranskalaisia oli vähän ja siivet kuivia ja pieniä. Sekä siipikastiketta oli korin pohjalla juuri ja juuri niin että pohjapaperi peittyi. Aika hämmentävää hintaan nähden. Lähdettyämme Pipa heitti minut Sedelle.

Sede siis huolsi yhen peukalon kynnen, ja juttelimme kaikesta maan ja taivaan väliltä. Sede heitti minut kotiin ja lähdimme Aatun kanssa maalle. Nyt taas koti ilta ja kosto <3

Tuhannen kilometrin reissu ja 12+1!

Heräsin tasan kuudelta aamulla tunteeseen etten ehkä ehdi ajoissa vessaa. Jalat ristissä juosten kerkesin juuri istahtaa vessan posliinille ja todeta, että se oli lähellä. Yritin epätoivoisesti jatkaa unia, mutta olin jo kerran herännyt niin ei siitä unesta sitten tullut yhtään mitään. Herätys oli vasta vartin yli seitsemän ja Aatu nousi seitsemältä. En jaksanut vartin takia edes yrittää enää, joten nousin ylös ja soitin Pipalle, että olen valmis noin puolen tunnin päästä. Kuitenkin hän tuli kahdeksalta pihaan.

Matka alkoi pikkolosta, josta haimme matkaevästä. Karkkia ja limpparia, mitä muuta olisi voinut toivoa. Seuraava stoppi oli koskissa vielä shell, jossa latasimme volvon tankin täyteen dieseliä. Tuhannen kilsan reissu oli valmis alkamaan. Asetettuamme navigaattoriin määränpään matkan kestoksi tuli viisi tuntia ja kaksi minuuttia. Naureskelimme sitä, että määränpäähän olisi kävellen mennyt kolme päivää, jos siis olisi kävellyt tauotta koskista joensuuhun.

Kahden tunnin ajomatkan jälkeen pysähdyimme keljonkankaan ABC:lle pissalle ja ostamaan lisää evästä. Meillä oli niin hauskaa että ympäröivä mailma unohtui ja Pipa käveli päin kauppiasta. Yritä siinä nyt sitten pitää pokka ja tehdä ostokset nopeasti, että pääsemme vauhdilla ulos ennenkuin pokka pettää. Näin voi tapahtua vain meille. Näin niin osuvan avaimenperän seiällä, että siitä oli saatava kuva. "Hyvän ystävän kanssa matka on määränpäätä tärkeämpi". Juurikin näin!

Seuraava hauska ohituspaikka oli himos. Kuinka ikävältä näyttää lumeton laskettelurinne? Voin vain kuvitella millaista tappiota laskettelukeskukset tekee tälläisinä talvina. Itsehän en rikkinäisen polven vuoksi enää voi lasketella, mutta silti olen surullinen niin keskusten kun laskettelijoiden puolesta.

Meitä huvitti kun vastaan tuli kyltti jossa luki pohjoiskarjala. Ei se tuntunut yhtään siltä, että olemme niin pitkän matkan päässä kotoa. Veikkaan vain vahvasti, että kyltti oli aito eikä väsymyksestä johtuva näköharha. Olimme siis virallisesti kaksin käyneet myös siellä. Vaikkakin ohikulkumatkalla. Matkalla törmäsimme ihmeellisiin laatikoihin, mutta fiksut facebook kaverit kertoivat meille niiden olevan postilaatikoita, jonne bussikuskit jättävät kylään jaettavat lehdet.



Viimeinen paussi ennen pääsyä perille pysähdyimme heinäveden nesteelle. Taas lisää juotavaa ja vessaan oli taas pakko päästä. Katselin itsetehtyjä pannukakkupaloja joiden hinta oli kolme ja puoli euroa? Ne olivat ihan mustia ja todella pieniä. Noh jokainen taaplaa tavallaan.

Nesteeltä ajoi vielä neljäkymmentäviisi minuuttia tallille. Mutta pääsimme perille, vaikka navigaattori loppui keskelle metsää.Saimme perillä kuulla, että metsätie oli vanha ja kaikki navit eivät löydä sen kautta oikeaa osoitetta.

Perillä meitä odotti varsin mukava kaksikko. Tallissa sisällä itse hevonen. Let's Fly niminen Fly on iso puoliverinen hurmuri. Fly oli juuri tämän päivän aikana päättänyt hukata yhden takasen kengän, mutta Pipa päätti kuitenkin koeajaa sen. Tallin tyttö ratsasti ensin ja sitten Pipa pääsi selkään. Ei ollut kahta sanaa se hevonen ja Pipa olisivat lopun elämäänsä leimattu yhteen. Yhteistyö sujui ongelmitta, ja kaikki askelenlajit olivat niin kauniita. Iso kaunis ruskea hevonen, tehty Pipan alle. Ratsastettuaan tallissa he purkivat Flyn ja minä tein ystävyyttä tallin muiden hevosten ja kissojen kanssa. Tallin isä pyysi meidät kahville kotiinsa ja saimme samalla tutkia Flyn passia. Lähes täydellinen passi täydellisellä rokotuskirjalla, toi kirsikan kakun päälle. Saimme jopa nähdä kun Fly kengitettiin. Se seisoi paikalaan nätisti ilman minkäänlaista pöpöilyä.

Tuli kotiinlähdön aika ja en tietenkään kehdannut pyytää lupaa käyttää vessaa. Kärsin siis noin kaksikymmentä minuuttia lähimmälle huoltoasemalle, joka oli ABC marjala. Päätimme siinä syödä ja söimmekin. En suosittele sitä jos nälkä on kova. Iso kerrosateria meni äkkiä ja mahassa tuntui kun ilmaa olisi pistellyt suihinsa. Saimme kuitenkin jotain tuomaan energiaa ja pääsimme jatkamaan.

Alkoi hieman ehkä jo väsy ja puutuminen painaa, mutta matkaa oli vielä kolme ja puoli tuntia. Yritimme keksiä Flylle uutta lepinimeä ja minä sanoin että Lucifer! Siinä olisi L niin kuin Let's ja F niinkuin Fly ja kaikenlisäksi Pipa haluaa nimeen R kirjaimen. Lucifer on kristityille yksi Saatanan monista nimistä ja kuvastaa Flyssä hyvin sen isoa ja mustaa olemusta. Kun taas alunperun Lucifer on valonkantaja ja myös Flyllä on spotti otsassa, jos ajattelee että spotti on spottivalo niin myös Fly kantaa valoa. Mikä voisi olla parempi? Ei mikään!

Viimeinen stoppi on vaajakosken ABC, nopeet pisut ja vikat matkaeväät mukaan ja viimeiselle pätkälle. Kaksi tuntia kotiin meni nopeasti siihen asti kun oli enään viisikymmentä minuuttia. Tuntui että jokainen minuutti valui ja valui ja valui ennenkuin vaihtuu.

Pääsin vihdoin perille varttia vaille kaksitoista ja niin oli tuhanne kilometrin reissu saanut arvoisensa päätöksen! <3

Shoppailua ja 12+0!

Aamu alkaa kuten jokainen aamu tähän mennessä.. Aatu nukkui ja minä katselin kostoa. Mietin samalla siinä että mitenhän sitä sunnuntaipäivänsä viettäisi. Yritin houkutella Aatua lähtemään ideaparkkiin, mutta miehen tapaan shoppailu ei kuulemma kiinnosta. Onneksi Pipa suostui mukaani. Sain joululahjaksi Emotionin ja Newyorkkeriin lahjakortit, joten ajattelin lunastaa ne.

Ensin kävimme syömässä RAXI:ssa.. väkeä oli enemmän kun jerusalemin ruokajonossa. Hyvä kun sai edes syötyä mahansa täyteen. Aina kun näki että ruokaa tuli lisää oli pakko juosta linjastolle. Saimme kuitenkin syötyä sopivasti kummallekkin, Syötyämme menimme kaikkiin mahdollisiin kauppihin mihin mahduimme sisään. Kuitenkin ostin vain kolmesta jotain. Löysin newyorkkerista kaksi paitaa ja rintaliivit. Minimanista raipan ja hajukuusen ja emotionista hajuveden.

Ei pitäisi luultavasti hetkeen hajuvedet loppua, kun niitä on kahdeksan pulloa. Sain joululahjaksi niin paljon hygienia tarvikkeita, että ne riittää tovin. Odottlelen edelleen Kelan päätöstä työttömyysturvaani viitaten.

Huomenna pitäisi lähteä joensuuhun Pipan kanssa katsomaan hevosta. Pelkkiin matkoihin menee kaksitoista tuntia :'D

Tapaninpäivä ja 11+6!

Herättyämme Aatu ilmoitti lähtevänsä hallille. En tiedä miksi mutta pimeä puoleni pyrkii esille ja on lähes mahdoton käsitellä sitä. Tuntuu taas että minulle on tapahtunut liikaa hyvää, ja että kaikki loppuu. Ehkä ensi torstai muuttaa tämän.

Sitten takaisin päivään. Pipa soitti että onko minulla nälkä ja haluanko lähteä syömään. Se sopi minulle jotten taas jää yksin tuleen makaamaan. Menimme siis Koskin siipiravintolaan syömään. Pipa rakastaa siipiä, mutta minun herkkuani ne ei olleet. Vaikka kana kylläkin mutta tässä muodossa tulee harvoin nautittua ruuasta. Söimme ja muistelimme menneitä. Viihdyin kylläkin vaikka ruoka ei ollut kummoista. Ruokailun jälkeen lähdimme ajelemaan ja alkoi sataa lunta. Tosin ihan puuteria, mutta tuli kuitenkin. Meillä oli taas oikein mukavaa kun emme enää kulje saman napanuoran välityksellä. Siitäkin huolimatta vannomatta paras. Hämärän tullen oli aika hipsiä kotiin.

Aatu tuli kotiin ja lähdimme hakemaan enoa ja hänen kihlattuaan laivamatkalta kotiin. Tampereella on niin kauniita valoja ja koristeta, että ne saavat hymyn huulille. Löysimme heidän väen keskeltä ja veimme kotiin viialaan. Pistäydyimme vielä äidin luona kahvikupin verran ja lähdimme kotiin.

Illalla vielä kävimme ajamassa kylällä, mutta koski on niin pystyyn kuollut että meno on suoraan arkiyöstä. Tajusin samalla etten kaipaa lainkaan baariin tai ylipäänsä humaltumista. Minulla on aikaa joten tämä puolentoistavuoden juomis paussi tekee ihan hyvää.

Kotona iltaa koston ja kynttilöiden valossa. Pistin jopa joululahjaan valkean. Se on kaunis ja viestii tulevasta <3

Voihan jouluruoka ja 11+5!

Sain vihdoin nukuttua kunnon yöunet eikä kummallakaan mun rakkaista ollut sitä vastaan mitään. Raskausoireet pitävät edelleen kynsillään kiinni. Aamuisin on kamala olo ja päivän mittaan valtansa saa nälkä ja väsymys.

Nälkään onneksi löytyy näin joulun alla ratkaisu. Kaikki syömätön jouluruoka uskilassa ja viialassa tulivat tarpeeseen. Minua on alkanut vaivaamaan se ettei anoppi tiedä että olen raskaana. Ahdistun kun joudun piilottelemaan mahaani ja välttelemään alkoholia kaikin keinoin. Anoppi on vaan niin aidosti onnellinen ettei osaa pitää asiaa salassa vaan kaikki vastaantulijat saavat tietää. Ja sitä tavaroiden hankkimista..Kertoisin jos se olisi niin yksinkertaista.

Onneksikotona viialassa ei tarvi salailla. Sielä saa mennä maha pystyssä eikä kukaan tyrkytä mitään mikä on kiellettyä. Suklaa ja kinkku pursuaa korvista ulos, mutta Papu on varmasti kasvanut hurjan paljon <3

Näin tänään jotain mitä en olisi enään uskonut näkeväni. Isomummoni pelasi sählyä pienimmän velejni kanssa. Siitä oli pakko saada kuva.

Ilta meni kotona pyykin ja koston parissa. Välillä on kiva olla vaan kotona.

Jouluaatto ja 11+4!

Missä kaikki lumi?

Jouluisesta aamusta en niin tiedä ilma on mitä on ja Aatu päätti että minun ei tule kahdeksaa pitempään nukkua. Sen sijaan hän on jatkanut heräämisestäni kolme tuntia ihan vaivatta. Äitille pitäisi lähteä kahdentoista aikaan saunomaan, syömään ja katsastamaan tämän vuoden pukki. Ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa meillä on tilattu joulupukki, eikä kukaan perheen sisältä. Kotona vielä vähän pyykkejä ja tiskejä. Odottelen että värttinään sormensa pistänyt Prinssi Ahomaa herää ikuisesta unestaan.

Lähdimme puoli 12 aikaan kohti viialaa ja ensimmäistä pysähdystä. Perille päästyämme pääsin saunaan yhdessä siskoni Klaran kanssa. Meillä oli oikein kiva juttuhetki ja lupasin saunan jälkeen laittaa hänen tukkansa. Saunasta tultuamme autoin mammaa laittamaan ruuat ja sitten pääsimmekin joulupöytään. Sain mahan niin täyteen että tuntui myös että Papun teki mieli vain köllötellä. Pukki tuli 16.30 ja siitä se hulluus sitten alkoi. Lapset olivat niin onnellisia ja iloisia että herkistyin ja tuli itku. Sain itse myös paljon lahjoja <3

Lähdimme kuuden aikaan uskilaan viimeiseen stoppiin. Saimme sielä istua valmiiseen pöytään ja taas oli maha piukeena. Istuskelimme tovin ja myös sinne tuli pukki. Ihan demiä varten. Aki jakoi meille lahjat ja sain taas ison kasan. Jokainen lahja mitä tänään olen saanut on ollut osoitus siitä että minulla on mahtavat ihmiset ympärilläni <3

Näin me vietettiin Aatun kans ensimmäinen joulu perheiden ympärillä, ens joulu onkin sitten vähä erilainen. Ainakin toivon mukaan <3

Kaikille lukijoille IHANAA JA PARASTA JOULUA 2015 <3

Enään yksi yö ja 11+3!

Melkonen aamu heräsin yllättävästi jo puoli kymmenen, koskahan viimeks oon herännyt ennen yhtä ellei ole ollu herätystä. Onneksi Anu soitti ja pyysi mukaansa Anoppilaan. Aikaisessa heräämisessähän ei ole muuta vikaa kun se, että päivät ovat liian pitkiä istua yksin kotona.

Uskilassa oli täysi joulutohina päällä, ainoa puuttuva asia oli tietysti joulukuusi. Päätimme Anun kanssa piristää mammaa ja lähteä talon taakse kaatamaan sitä. En olisi kuuna päivänä uskonut että minä saisin joskus kaataa oman joulukuusen ja vielä luvan kanssa. Lähdimme Anun kanssa ja löysimmekin pian sopivan. Meillä oli mukana ainoa löytynyt saha joka oli kaiken lisäksi rautasaha. Anu sahasi ja minä pidin kiinni. Kaadettuamme kuusen veimme sen pihaan. Mamma löysi kaikista kamalimman näköisen kuusenjalan, joten ajattelin "Ihan hyvä kun sen maalaa". Tuumasta toimeen vanha ruosteinen kuusenjalka sai uuden muodon ja värin nimittäin joulunpunainen. Saimme siihen kuusen pystyyn ja mikä parasta vielä itse saimme sen koristella. Ei ehkä kaunein, mutta itsetehty alusta alkaen. Hyvä mieli siitä tuli.

Lähdin mamman kanssa koskiin kauppaan ja siitä kotiin. Pipsan kanssa nopea ruuan haukkaus Subwayssä ja takaisin kotiin. Aatun kanssa paketoimme viho viimeiset lahjat ja lähdimme tonttuilemaan uskilaan. Menimme Jaanan (Aatun tädin) mökille istumaan nuotion ääreen. Viivyimme hetkenn ja lähdimme tampereelle moikkaamaan Tipua. Hah oli pakko käydä verestelemässä muistoja vanhalla koululla.

Oli se taas oma hetkensä, kuten aina. Vaikka emme vuoteen tapaisi se tuntuu eiliseltä kun olimme yläasteella. Hän on vanhimpia ja parhaimpia ystäviä mitä minulla on. Vielä tampereelta pispantallille Pipaa moikkaamaan ja sitten kotiin. Nyt tässä kirjoittelen ja odotan koska tulee uni silmään. Huomenna on meidän ensimmäinen yhteinen joulu Aatun kanssa <3

Tonttuilua ja 11+2!

Ei jaksaisi odottaa Joulua. Kaikki me paketit se ruoka ja ilo valmiina ollaan. Tänään sitä onkin sitten käyty kaupassa lunastamassa vähä varaisten perheiden ruokalahjakortti, huoltamassa kynnet, vahtimassa lapsia,talleiltu, kyläilty ja viety vikat joululahjat.

Kauppareissu oli juuri niin hauska kuin osasin odottaa. Onneksi käly lähti mukaan, ei tarvinnut yksin koko seitsemääkymmentä euroa haaskata. Oli vaikea hukuttaa niin suuri summa pelkkään ruokaan kun koko yksin asumisajan on joutunut elämään tiukoilla. Käskin Anun ottaa myös mitä haluaa helpottamaan itseäni. Sain kerätty neljän muovikassin verran kotiin ruokaa. Pakastin on aivan tupaten täynnä ja jääkaappi näyttää kerrankin herkulliselta ja vastassa on muutakin kuin valo.

Seuraavaksi kynnet. Sanoin Sedelle että hän saa täysin vapaat kädet, enkä pettynyt yhtään. Taas oli ihana istua alas ja antaa jonkun toisen ressata puolestani. Ompahan taas pari viikkoa tosi kivat kynnet ja nätit kädet. Vaihdoimme myös lahjoja.

Lähdin vielä hoitamaan Noran lapsia. Vaikka heitä olisi miljoona minä menisin. Noralla on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Jokainen omanlaisensa ja parhaasta päästä ihmisen alkuja. Oli tosi mukava hetki heidän kanssaan kunnes lasten isä Mika tuli vapauttamaan minut.

Minna soitti kotiin päästyäni että lähdenkö ottamaan hevosia sisään ja samalla vaihtamaan joulupaketteja. Tottakai suostuin, se tästä ystävien täyteisestä päivästä puuttui. Tallilla laitoin koneille ruuat ja Minna haki ne sisälle. Veimme vielä tarhoihin heinät ja olimme redi. Annoin Minnalle oman pakettini ja hän minun ja minun ja Aatun yhteisen lahjan.

Vielä illalla näin Katan ja Jantan. Annoin heille paketit ja lähdin uskilaan Mammalle. Vein joululahjat jo valmiiksi sinne. Kotona Kostoa jäätelöä ja meitä kahta. M<3A

Perheen tärkeys 11+1!

Se tunne kun aamulla soi kello kuudelta, tuntuu ihan mahdottomalta. Tottakai lapsen kanssa noustaan ylös kun lapsi herää ja onneksi on aikaa opetella siihen. Äidin luokse aamulla menin, joten oli pakko nousta kukonlaulun aikaan. Ei sen jälkeen ole vaikea olla hereillä kun kerran herää. Sielä lapset herää vasta kahdeksan aikaan, joten saimme äidin kanssa olla tunnin kahden. Sitä aikaa ei voi kuvailla sanoilla, vaikka itsekkin olen jo aikuinen ja asunut omillani nelisen vuotta niin olen edelleen äidin tyttö. Juttelimme ja nauroimme ja kirosimme mailmaa.

Veljeni heräsivät kahdeksalta ja siitä se hullunmylly alkoi. Lähdimme seuraakunnalle hakemaan Joulupaketteja. Ihana että tälläistä on järjestetty vähä varaisille perheille. Kävimme kahvilla Viialan kotileipomossa pullalla. Nuorempi veljeni veti oikein antaamuksella kermapullaa. Se on aina perheen ihana hetki käydä sielä kahvilla.

Silti päiväuniaika on parasta. Itse on yleensä sen neljän tunnin aikana kuluttanut itsensä niin loppuun, että unet tulee todellakin tarpeeseen. Nukuimme vaivaiset neljä tuntia. Ja heräsin unelmien miehen vierestä <3

Äiti teki pastaa ja halusin välttämättä kaupasta silliä. Siinä sitten söin juustopastaa ja silliä sekaisin. Kala on aina ollut joka muodossa oma heikko kohtani. Raaka,kypsä,puikko ja keitto. Kala on se juttu.


Aatu tuli neljän aikoihin hakemaan ja menimme kaupan kautta kotiin siivoamaan. Saatiin lankoni ja hänen miehensä meille iltaa istumaan. Kuinka voikaan olla niin hyvät välit, että voimme istua ikäänkuin siskot ja veljet samassa olohuoneessa ja puhua mistä tahansa. Juttua riitti aina auton korjauksesta niiden maalaamiseen ja kissan kiimaan. Olen aina pitänyt perhearvoja tärkeinä ja Aatun myötä olen saanut oman lisäksi toisen perheen. Toisen äidin toisen isän pari kappaletta tätejä setiä siskon ja veljen ja hetkeksi jopa kaksi mummoa ja vaarin. Toisen kodin myötä meillä on kotona koiria, mökki iso omakotitalo. Mitä minulta enään puuttuu. Minulla on paras iso perhe ja tärkeimmät kaverit eivät unohda kuuluvansa elämääni <3