Tapaninpäivä ja 11+6!

Herättyämme Aatu ilmoitti lähtevänsä hallille. En tiedä miksi mutta pimeä puoleni pyrkii esille ja on lähes mahdoton käsitellä sitä. Tuntuu taas että minulle on tapahtunut liikaa hyvää, ja että kaikki loppuu. Ehkä ensi torstai muuttaa tämän.

Sitten takaisin päivään. Pipa soitti että onko minulla nälkä ja haluanko lähteä syömään. Se sopi minulle jotten taas jää yksin tuleen makaamaan. Menimme siis Koskin siipiravintolaan syömään. Pipa rakastaa siipiä, mutta minun herkkuani ne ei olleet. Vaikka kana kylläkin mutta tässä muodossa tulee harvoin nautittua ruuasta. Söimme ja muistelimme menneitä. Viihdyin kylläkin vaikka ruoka ei ollut kummoista. Ruokailun jälkeen lähdimme ajelemaan ja alkoi sataa lunta. Tosin ihan puuteria, mutta tuli kuitenkin. Meillä oli taas oikein mukavaa kun emme enää kulje saman napanuoran välityksellä. Siitäkin huolimatta vannomatta paras. Hämärän tullen oli aika hipsiä kotiin.

Aatu tuli kotiin ja lähdimme hakemaan enoa ja hänen kihlattuaan laivamatkalta kotiin. Tampereella on niin kauniita valoja ja koristeta, että ne saavat hymyn huulille. Löysimme heidän väen keskeltä ja veimme kotiin viialaan. Pistäydyimme vielä äidin luona kahvikupin verran ja lähdimme kotiin.

Illalla vielä kävimme ajamassa kylällä, mutta koski on niin pystyyn kuollut että meno on suoraan arkiyöstä. Tajusin samalla etten kaipaa lainkaan baariin tai ylipäänsä humaltumista. Minulla on aikaa joten tämä puolentoistavuoden juomis paussi tekee ihan hyvää.

Kotona iltaa koston ja kynttilöiden valossa. Pistin jopa joululahjaan valkean. Se on kaunis ja viestii tulevasta <3