Tänään olin siskoni synttäreitä valvomassa FunParkissa Lempäälässä yhdessä poikaystäväni kanssa. Tarkoitus oli siis katsoa siskoni ja hänen 5 kaverin perään.. Melkoinen homma jo pelkästään sanottuna. Tytöt ovat juuri siinä iässä, että kaikki mitä aikuiset sanoo satuttaa korvia. Iso sisäleikkipuisto täynnä kaikkea mahdollista mistä 6-vuotias sekoaa päästään vaivattomasti. Sanoin Aatulle että jos tästä selvitään niin "Papun" kanssa kaikki on ihan lasten leikkiä. En voi vieläkään ymmärtää miten sisälle on voitu saada aito huvipuistomeininki! oli kaksi erilaista vuoristorataa,vapaapudotus,keinukaruselli, sekä viikinkilaiva. Paikka täynnä erilaisia kiipeilytelineitä, pomppulinnoja sekä liukumäkiä. Mahdollisuus pelata pallopelejä niin itse kentällä, kuin ruudun välityksellä. Sen lauman kasassa pito vaati hyviä hermoja ja pitkää pinnaa. Onneksi kaikki tytöt tajusivat enemmän tai vähemmän, että on pidettävä yksi tai kaksi ryhmää.
Siskostani välittyi niin avoin ja esteetön ilo etten malttanut aina edes komentaa vaikka tapahtui vääryyttä. Olin myös todella tyytyväinen ja ylpeä hänestä. Siskoni pelkää kaikkea ja kärsii todella pahasta eroahdistuksesta, mutta hän meni kauhukellariin. Kellari oli ikäänkuin läpikäveltävä kummitusjuna. Sisällä oli neonväreillä maalattuja pellejä, katossa roikkui muka ruumiita,silmiä,päitä,ja käsiä. Siellä oli pimeää ja pelottavahkoja ääniä. Oli muka rakennettu vankityrmiä "hirviöille". Kauhukellari oli oikeastaan kaikista paras paikka niin minun, kuin tyttöjen mielestä.
Minulla ja myös Aatulla oli kaikesta huolimatta mukavaa aikaa siellä vaikkakin vain lasten holhoojina. Oli sekin paikka nähtävä. Lasten ilo on aina malli siitä kuinka kaikkien pitäisi vaan nauttia hetkestä.
Seuraava määränpää oli kotiin meno, jossa oli sitten mummukummijuhlat. Äiti oli tilannut siskolle niin mageen Frozen kakun, että kateeksi kävi. Aatulla oli sattumoisin firman pikkujoulut joten jäin tuijotuksen kohteeksi yksin.
En voi ymmärtää miten joku voi luoda jotain näin upeaa vaan ruuasta. Itse en osaa edes mokkapaloja tehdä. Leipominen ei oo ihan se minun juttuni. Mutta onneksi meitä on moneen junaan!
Juhlissa oli paljon ihmisiä ja puolet heistä tietävät "Papusta" ja puolet odottavat että teen elämälläni jotain isoa ja mahtavaa. Tunne on ahdistava ikäänkuin pitäisi olla jonkunlainen. Mielestäni jokainen on oman elämänsä maalari ja maalaa juuri sellaisen teoksen kun haluaa ilman että kenelläkään on asiaa tai oikeutta moittia sitä mitenkään. Olen itse 20-vuotias ja koulusta valkolakilla valmistunut ammattiin. Minulla on oma vuokra-asunto ja tiedän mistä rahaa saa. Etsin kokoajan töit, mutta kun niitä tässä harmaassa mailmassa ei tunnu olevan. Eikä työttömyys ole este olla hyvä vanhempi. Eikä se raha tee yhtään valmiimmaksi. Kyllä sitä aina jotenkin pärjää.
Mutta vielä tästä illasta. Äidin kanssa totesimme yhteen ääneen että on nälkä ja pikaruoka maistuisi, joten Aatun tultua hakemaan päätimme lähteä vielä ABC:lle hesburgeriin. Saatuamme ateriat sielä tuli palohälyytys ja jouduimme ulos. Kuinka sattuikaan sopivasti. Torstai lähestyy, maltan tuskin odottaa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti