Taas sen huomaa kuinka yksinäsyys saa pahat ajatukset pintaan. Toisaalta toivoisin olevani töissä, mutta toisaalta en halua tehdä mitään rankkaa joka voi vahingoittaa vauvaa. Yksinäisyys ei vain oikein sovi minulle. 
Pipa soitti ja pyysi kanssaan lempäälään siiville. Aikaisemmissa teksteissä olen kertonut että siivet ei ihan ole minun juttuni, mutta Pipan kanssa aikaa ei koskaan ole tarpeeksi. Sain myös tänään nähdä Pipan isän uuden bernivauvan. Voi kuinka voi pieni koiruus olla niin hurmaava ja ihana. Siinä silitellessä oma haukkukuume senkuin vain kasvoi. Siinä olisi seuraa ja tekemistä. Kerrostalo ei vain ole isolle rodulle hyvä paikka, joten jos hankitaan niin rodun on oltava pieni.
Kävimme siis lempäälässä villihanhessa siivillä. Ruoka oli vielä kamalampaa kun koskissa. Ranskalaisia oli vähän ja siivet kuivia ja pieniä. Sekä siipikastiketta oli korin pohjalla juuri ja juuri niin että pohjapaperi peittyi. Aika hämmentävää hintaan nähden. Lähdettyämme Pipa heitti minut Sedelle.
Sede siis huolsi yhen peukalon kynnen, ja juttelimme kaikesta maan ja taivaan väliltä. Sede heitti minut kotiin ja lähdimme Aatun kanssa maalle. Nyt taas koti ilta ja kosto <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti