Tuhannen kilometrin reissu ja 12+1!

Heräsin tasan kuudelta aamulla tunteeseen etten ehkä ehdi ajoissa vessaa. Jalat ristissä juosten kerkesin juuri istahtaa vessan posliinille ja todeta, että se oli lähellä. Yritin epätoivoisesti jatkaa unia, mutta olin jo kerran herännyt niin ei siitä unesta sitten tullut yhtään mitään. Herätys oli vasta vartin yli seitsemän ja Aatu nousi seitsemältä. En jaksanut vartin takia edes yrittää enää, joten nousin ylös ja soitin Pipalle, että olen valmis noin puolen tunnin päästä. Kuitenkin hän tuli kahdeksalta pihaan.

Matka alkoi pikkolosta, josta haimme matkaevästä. Karkkia ja limpparia, mitä muuta olisi voinut toivoa. Seuraava stoppi oli koskissa vielä shell, jossa latasimme volvon tankin täyteen dieseliä. Tuhannen kilsan reissu oli valmis alkamaan. Asetettuamme navigaattoriin määränpään matkan kestoksi tuli viisi tuntia ja kaksi minuuttia. Naureskelimme sitä, että määränpäähän olisi kävellen mennyt kolme päivää, jos siis olisi kävellyt tauotta koskista joensuuhun.

Kahden tunnin ajomatkan jälkeen pysähdyimme keljonkankaan ABC:lle pissalle ja ostamaan lisää evästä. Meillä oli niin hauskaa että ympäröivä mailma unohtui ja Pipa käveli päin kauppiasta. Yritä siinä nyt sitten pitää pokka ja tehdä ostokset nopeasti, että pääsemme vauhdilla ulos ennenkuin pokka pettää. Näin voi tapahtua vain meille. Näin niin osuvan avaimenperän seiällä, että siitä oli saatava kuva. "Hyvän ystävän kanssa matka on määränpäätä tärkeämpi". Juurikin näin!

Seuraava hauska ohituspaikka oli himos. Kuinka ikävältä näyttää lumeton laskettelurinne? Voin vain kuvitella millaista tappiota laskettelukeskukset tekee tälläisinä talvina. Itsehän en rikkinäisen polven vuoksi enää voi lasketella, mutta silti olen surullinen niin keskusten kun laskettelijoiden puolesta.

Meitä huvitti kun vastaan tuli kyltti jossa luki pohjoiskarjala. Ei se tuntunut yhtään siltä, että olemme niin pitkän matkan päässä kotoa. Veikkaan vain vahvasti, että kyltti oli aito eikä väsymyksestä johtuva näköharha. Olimme siis virallisesti kaksin käyneet myös siellä. Vaikkakin ohikulkumatkalla. Matkalla törmäsimme ihmeellisiin laatikoihin, mutta fiksut facebook kaverit kertoivat meille niiden olevan postilaatikoita, jonne bussikuskit jättävät kylään jaettavat lehdet.



Viimeinen paussi ennen pääsyä perille pysähdyimme heinäveden nesteelle. Taas lisää juotavaa ja vessaan oli taas pakko päästä. Katselin itsetehtyjä pannukakkupaloja joiden hinta oli kolme ja puoli euroa? Ne olivat ihan mustia ja todella pieniä. Noh jokainen taaplaa tavallaan.

Nesteeltä ajoi vielä neljäkymmentäviisi minuuttia tallille. Mutta pääsimme perille, vaikka navigaattori loppui keskelle metsää.Saimme perillä kuulla, että metsätie oli vanha ja kaikki navit eivät löydä sen kautta oikeaa osoitetta.

Perillä meitä odotti varsin mukava kaksikko. Tallissa sisällä itse hevonen. Let's Fly niminen Fly on iso puoliverinen hurmuri. Fly oli juuri tämän päivän aikana päättänyt hukata yhden takasen kengän, mutta Pipa päätti kuitenkin koeajaa sen. Tallin tyttö ratsasti ensin ja sitten Pipa pääsi selkään. Ei ollut kahta sanaa se hevonen ja Pipa olisivat lopun elämäänsä leimattu yhteen. Yhteistyö sujui ongelmitta, ja kaikki askelenlajit olivat niin kauniita. Iso kaunis ruskea hevonen, tehty Pipan alle. Ratsastettuaan tallissa he purkivat Flyn ja minä tein ystävyyttä tallin muiden hevosten ja kissojen kanssa. Tallin isä pyysi meidät kahville kotiinsa ja saimme samalla tutkia Flyn passia. Lähes täydellinen passi täydellisellä rokotuskirjalla, toi kirsikan kakun päälle. Saimme jopa nähdä kun Fly kengitettiin. Se seisoi paikalaan nätisti ilman minkäänlaista pöpöilyä.

Tuli kotiinlähdön aika ja en tietenkään kehdannut pyytää lupaa käyttää vessaa. Kärsin siis noin kaksikymmentä minuuttia lähimmälle huoltoasemalle, joka oli ABC marjala. Päätimme siinä syödä ja söimmekin. En suosittele sitä jos nälkä on kova. Iso kerrosateria meni äkkiä ja mahassa tuntui kun ilmaa olisi pistellyt suihinsa. Saimme kuitenkin jotain tuomaan energiaa ja pääsimme jatkamaan.

Alkoi hieman ehkä jo väsy ja puutuminen painaa, mutta matkaa oli vielä kolme ja puoli tuntia. Yritimme keksiä Flylle uutta lepinimeä ja minä sanoin että Lucifer! Siinä olisi L niin kuin Let's ja F niinkuin Fly ja kaikenlisäksi Pipa haluaa nimeen R kirjaimen. Lucifer on kristityille yksi Saatanan monista nimistä ja kuvastaa Flyssä hyvin sen isoa ja mustaa olemusta. Kun taas alunperun Lucifer on valonkantaja ja myös Flyllä on spotti otsassa, jos ajattelee että spotti on spottivalo niin myös Fly kantaa valoa. Mikä voisi olla parempi? Ei mikään!

Viimeinen stoppi on vaajakosken ABC, nopeet pisut ja vikat matkaeväät mukaan ja viimeiselle pätkälle. Kaksi tuntia kotiin meni nopeasti siihen asti kun oli enään viisikymmentä minuuttia. Tuntui että jokainen minuutti valui ja valui ja valui ennenkuin vaihtuu.

Pääsin vihdoin perille varttia vaille kaksitoista ja niin oli tuhanne kilometrin reissu saanut arvoisensa päätöksen! <3